|
|
Hämeenlinna maraton 23.7.2005
Perjantai:
Pistetään tähän nyt vähän tunnelmia juoksua edeltävänä iltana. Tää koko valmistautuminen on tuntunu menevän vähän
miten sattuu. Oon yrittäny venytellä ja tankkailla, mutta lopputulos on ollu aika kehno. Suurin syy siihen on tuo
sääennuste. Sieltä tulee joko salamojen kera vettä niskaan tai sitten on liian lämmin, näin ennustavat. Yks tähän
vaikuttava juttu on myös se, että se riittää kun itte tekee parhaansa ja sitten vaan toivotaan että kyllä kulkee.
Mä tiedän olevani ennätyskunnossa ja sillon ei oo niin väliä mitä aikaa se kello näyttää. Jos se uus record ei tuu
huomenna niin sitten se tulee myöhemmin. Näillä mietteillä nukkumaan ja huomista odottelemaan.
Lauantai:
Lauantai aamu alko hieman ennen yhdeksää. Kerrankin heräsin ennen kellon sointia. Ensimmäisenä oli ohjelmassa aamulenkki
koiran kanssa. Käytiin kävelemessä semmoset 40min. Kuullostelin siitä kans vähän itteeni että mikä se nyt on meininki.
Jalat tuntu normaaleila, vähän tuntuu kipua joka sitten häviää vartissa. Kasua oli puhe mennä hakemaan tasan 1200 ja
pakkaamiset oli vielä tekemättä. Siinä koiran kanssa kävellessä Kasu soitteli ja valitteli jalkaa. Siinä sitten
pohdiskeltiin pystyykö sillä juoksemaan vai ei. Päädyttiin että kyllä pystyy kun lääkkeet on oikeet :) No ei siinä
mitään vakavaa ollu. Kotona rupesin sitten pakkailemaan tavaroita. Kirosin taas mielessäni etten ollu tehny
valmista listaa jonka vois printata ja johon vois merkata kun tavarat on kassissa (tähän tulee parin päivän
sisällä linkki semmoseen listaan, eipä tartte itkee samaa asiaa ens kerralla). Forerunnerissa oli akku ollu
eilen heikkona ja niimpä laittelin sen lataukseen. Sitten vaan kasailtiin tavarat kasaan, syötiin aamupala ja juotiin
aamukahvit. Välillä käveltiin hermostuneesti pitkin kämppää ja kirottiin myöhästä starttia. Sitten hieman palstan
lukemista ja maksalaatikkoa ettei nälkä pääsis jo autossa yllättämään. Lopuksi kotisivujen paita päälle ja autoon.
Matkalla hain Kasun kyytiin ja sitten kohti Hämeenlinnaa. Matkalla bongasin radiosta Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuuesta
kertovan ohjelman. Oli muuten aika mielenkiintonen. Siinä oli mm. juttua Neuvostoliiton huippu maalivahdista Vladislav Tretjakista.
Yks juttu kerto kuinka tää Vlade oli halunnu oppia aistimaan ja oppimaan vastustajan hyökkääjien aikeita. Se oli
sitten harjotuksissa tehny semmosia treenejä joissa kolme hyökkääjää hyökkäs ja tää koitti sitten torjua maalinteko
aikeet. Oishan se liian helppoo jos olis vaan yks tai kaks hyökkääjää... No sitten saavuttiin Hämeenlinnaan. Meillä
oli muistikuva että lähtö olis jonkun jäähallin läheltä. Niinpä Obelixin keula käänty kohti sitä viittaa mikä viiso
jäähallia kohti. Ja sieltä suunnaltahan niitä maratonin kylttejä rupes näkymään. Hieman olivat epämääräsiä ja parissa
kohdassa oltiin jo varmoja että ohi ajettiin, mutta kartalla oltiin sittenkin. Kun paikka löyty niin iskettiin auto
parkkiin ja lähettiin hakemaan numeroa. Numeron mukana sai lähtilistat ja punasen t-paidan. Numeroitten hakupisteen
vieressä oli pukuhuoneet, vieressä urheilukenttä katsomoineen ja kentän toisella laidalla huoltorakennus. Tämän kompleksin
keskellä oli hieman sivussa kolme vessaa jotka painettiin heti mieleen. Kukaan kuiteskaan löydä niitä vaan jonottavat
huoltorakennuksen ja pukuhuoneen vessoihin.
Siinä sitten istuskeltiin kentän laidalla kun paikalle tuli ensin Peter ja hieman myöhemmin Aki. Siinä sitten jutusteltiin
tovi. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen mä suuntasin ostamaan uusia sukkia. Lupasivat parin vuoden takuun niin oli
suorastaan pakko käyttää tarjous hyväkseen. Mulla oli vielä aikaa lähtöön reilusti niin hain tavarat ja menin
urheilukentän katsomoon lueskelemaan sukan esitettä. Peter ilmesty siihen sitten kans kuluttamaan aikaa ja jatketiin
juttua. Mä söin samalla parit korput. Kello juoksi kuitenkin kovaa ja lopulta oli aika lähtee vaihtamaan vaatteita.
Pukuhuoneessa geelejä pyöritellessä hoksasin että eihän ne perkeleet mahu uusien trikoitten taskuun. Vanhojen trikoitten
tasku oli ollu vähän isompi sinne oli mahtunu pari pussia. No eipä huolta, Forssan jäljiltä geelit oli vähän nihkeen tuntusia.
Olin nimittäin teipannu pari pussia yhteen josta olin käyttäny vain toisen. Niinpä siitä oli sitten pursuillu sitä geeliä
myös muihin pusseihin. Nyt vaan iskin pari tahmeeta pussia yhteen ja yhen otin käteen. Yhteen laitetut pussit laitoin
vielä trikoon kuminauhan kohdalle. Trikoon taskuun löysi tiensä vielä puolikas glukoosipastilli pötkö. Ja kokonaisuuden
kruunas puolikas banaani ääntä kohti sekä linimentit jalkoja kohti. Kaikki vessat tuntu olevan varattu paitsi ne bajumajat
mitkä olin bongannu alueen keskeltä heti tullessa. Oli kuulkaa ikkunat ja kaikki. Kello kuitenkin kävi ja piti ruveta
ryntäilemään kohti lähtöviivaa. Forerunner etti ittensä ja ei muuta kuin eturiviin.
Sekunnit juoksi kohti kolmea ja viimein koitti lähdön hetki. Tiedossa oli kolme kiekkaa jonka pituus oli 14km. Siispä
kun lähtölaukaus kajahti, niin juostiin pienen mutkan kautta tuolle lenkille. Eka kilometri tuli vastaan ajassa 4:07.
Forerunner oli sitä mieltä että eka kilometri oli turhan pitkä kun se näytti matkaa 1,12km ekan kilometrikyltin kohdalla.
Syke liikku siinä 165-167 tietämillä. Ilma oli puolipilvinen ja avoimmilla paikoilla vähän tuuli. Toinen kilometritolppa
multa jäi näkemättä, mutta kolmas sattu tutkalle. Vauhti oli sopivaa 4:22 tyylistä. Ajattelin lähtä liikenteeseen semmosella
4:30 tahdilla. Että rauhassa matkaan ja lopussa mennään mitä pystyy. Puiston jälkeen siirryttiin vetten äärelle juoksemaan
ja yleisöäkin oli mukavasti paikalla. Geelin olin päättäny ottaa kympin kohdalla tai sen jälkeen olevalla huoltopisteellä.
matka jatku rauhallisesti niin että vitosen väliaika oli 21:48. Olin siis vähän edellä vauhdissa lähinnä ensimmäisen
kilometrin ansiosta. Kilometrit jatku siitä tasasina hieman päälle 4:30 vauhdilla. Mikäs siinä oli terassien oli
juostessa ja kannustustakin tuntu löytyvän. Yhdeksän kilometrin jälkeen otin huoltopisteellä geelin ja join pari
mukia vettä. Oikeastaan aloitin juomisen heti ensimämiseltä juottopisteeltä lähtien ja vettä kulu sitten tasasta tahtia
2-3 kuppia per juottopiste.
1km 4:07
2km 4:21
3km 4:22
4km 4:28
5km 4:30
6km 4:34
7km 4:31
8km 4:31
9km 4:31
10km 4:43
Ja sitten matka jatku. Väli 5-10km meni aikaan 22:50. Kympin jälkeen reitti tuntu kiertävän teollisuusalueella.
Siinä vaan ihmettelin että mikä ihme se vetää laittamaan reittiä tommoselle teollisuusalueelle. Onko se nyt niin suuri
nähtävyys että siellä kannattaa reittiä kierrättää. No tietysti se johtuu ihan yksinkertaisesti reitin suunnitteluun
liittyvistä jutuista ja liikennejärjestelyistä, mutta silti. Kympin jälkeen parin mutkan takaa aukes sitten piiiitkä
suora. Sitä oli oikein mukava vetää vastatuuleen. Eli juoksin edellä menevän porukan kiinni ja jatkoin matkaa peesaten.
Vauhti oli edelleen tasaista 4:30 tienoilla olevaa ja tuntu ihan ok:lta. Ei se tosin kevyttä ollu, mutta millompa se
sitä oiskaan ollu. Syke liikku edelleen siellä 167 tietämillä. Sinänsä hieman ihmeellistä miten se nyt noin korkeella
hyppeli. Ensimmäinen kierros sitten täytty ja lähdettiin toiselle. Jälleen puiston läpi kohti rantaa ja rantaa pitkin
ensin asfalttia joka myöhemmin vaihtuisi hiekkatieksi. Välillä oli joku festarialue, eli porukkaa istuskeli nurmikolla
olutta kiskoen. Mä jo vähän suunnittelin että jos sieltä joku rupee viimesellä kiekalla huutelemaan, että "täälä olis olutta
tarjolla" niin voisin tekasta lyhyen pit stopin. Siinä oliskin niillä loppupäiväksi ihmettelemistä. No niissä mietteissä
matka jatku sen festarialueen ohi ja lähestyttiin sitä pistettä jossa puolikkaan juoksijat lähtis kohti suihkuja ja
maratoonarit jatkais eteenpäin ihastelemaan sitä teollisuusaluetta. Ja kun se risteys tuli niin sinne hävis vetoavut.
Enää ei näkyny edessä eikä takana ketään. Tai no edessä näky jossain yli sadan metrin päässä yks kaveri ja varmasti
niitä tulis takaakin jos pysähtyis ootteleen. Eipä siinä mitään, eihän tää mikään joukkuelaji ookkaan. Matka jatku sitten
hiekkatietä. Edellinen vitonen 10-15km oli menny aikaan 22:19 ja seuraava meni aikaan 22:37.
11km 4:27
12km 4:23
13km 4:31
14km 4:30
15km 4:28
16km 4:19
17km 4:30
18km 4:40
19km 4:33
20km 4:36
Puolimaratonin kohta lähesty uhkaavasti ja tuli täyteen ajassa 1:34:32. Siitä laskeskelin että tässähän on vielä
mahdollisuudet vaikka minkälaisiin urotekoihin jos kaikki vaan jatkuu samaa rataa. Olis jopa varaa löysäillä 5min.
Riippuen siitä millon se löysäily alkais, niin vois antaa periksi 15-30sek ja silti oltas ennästyvauhdissa. Siinä
samalla sain vielä väliaikatietoja että olin 17. maratoonari sillä kohdalla. Siinä laskeskellessa en etes huomannu
että vauhti laski pikkasen. Tuli vedettyä pari 4:43 vauhtista kilsaa. Tosin siihen vaikutti kun siinä oli juottopiste.
Olin pistäny merkille että mulle meni jotain 10sek aina huoltopisteellä hukkaan. Tai siis tavallaan hukkaan. Siitä
voi sitten laskee huoltopisteiden lukumäärän perusteella kuinka paljon se tekee koko maratonilla. Eli pitäs selviytyä
hieman nopeemmin matkaan niin ei tarttis ottaa sitä eroa juoksemalla kiinni. Seuraava kilsa menikin jo tuttuun 4:32 vauhtiin
ja syke samoilla lukemilla kuin aikasemminkin. 24km:n jälkeen ylitettiin Tampereelle menevää tietä ja siinä samalla
vaihdoin muutaman sanan erään pyöräilijän kanssa. Mies kyseli mistä olin tullu, montako on tullu juostua ja mihin
aikaan luulin pääseväni maaliin. Lopuksi toivotteli hyvää matkaa ja että älä vaan keskeytä. Kun seuraava kilometritolppa
tuli vastaan niin tiukurauta näytti siihen kilsaan menneen aikaa 5:02. Minä siihen että mitä helevettiä ?!? Eihän se nyt
sen vaikeemmalta ollu tuntunu kuin muutkaan. Tuumailin vain että se oli se silta mikä hidasti vauhtia. Seuraava kilsa
oli kuitenkin 4:45 eikä siinä ollu mitään siltoja. Vitoseen oli vierähtäny aikaa 23:47. Siitä päästiin Parolantielle
joka on käytännössä yks hemmetin pitkä pyörätienpätkä ympärillä taloja ja vähän puiston tapasta. Ja tietysti siinä on kans
vastatuulta eikä vetoapuja löydy mistään. Siinä sitten taivallettiin sitä suoraa. Sitten rupes jaloissa tuntumaan
matkan rasitukset. Se oli taas takareidet missä oli voimattomuutta, tai siis väsymystä. Kilometrit meni 4:59, 5:09 ja 5:14.
Välillä löyty kannustusta ja koitin ottaa reippaampia askeleita mutta turhaan. Siis eihän tää nyt saatana voi näin mennä.
Takareisissä rupee tuntumaan yhä enemmän ja pohkeet on yhtymässä tähän ilonpitoon. Onneksi ruvettiin pääsemään pois
ihmisten ilmoilta puiston suojiin. Hidastunu vauhti rupes myös tuottamaan tulosta, ensimmäiset rupes menemään musta ohi.
Puistossa ohitin Kalevi Saukkosen kieroksella ja toivottelin tsemppiä. Ei voinu edelleenkään kuin ihmetellä miten
jotkut jaksaa, ja toiset ei jaksa ihan yhtä paljon. Todellisuus rupes kuitenkin iskemään yhä kovemmin päin näköä ja
fiilistelyt jäi siihen. Taas tuli uudet pohjat kilometrille: 5:23. Vitosen aika oli jo 25:01. Oli enemmän kuin selvää,
että nyt täältä piti päästä vaan mahdollisimman helposti pois ilman sen kummempia tavotteita.
21km 4:34
22km 4:43
23km 4:43
24km 4:32
25km 5:45
26km 4:59
27km 5:09
28km 5:14
29km 5:17
30km 5:23
Siinä sitten mietin että jos nää jalkojen ongelmat kerta johtuu matalasta kengästä niin tehdään asialle jotain. Niinpä
tempasin kengät jalasta ja taitoin pohjalliset kaksinkerroin. Sitten vaan matkaan. No ei ollu mikään kumma että juoksu
tuntu kyllä tovin hyvältä, mutta korotusta oli nyt vähän turhankin paljon ja taitetun pohjallisen reuna oli aika jyrkkä.
Hätä keinot keksii, maassa oli jo parempiin suihin menny mäyräkoirapakkauksen pahvikuoret. Repäsin pakkauksen toisen kyljen
irti ja taas se pahvi puoliksi ja palaset kenkiin pohjallisen alle. Ja matka jatku. Huoltopisteellä vettä naamaan ja
rusinoita sekä geeliä perään. Ei siiän kuitenkaan kauaksi päästy kun huomasin korotuksen olevan vähän liian ison.
Niinpä taas kengät pois jalasta ja pahvi vielä kerran puoliksi. Tää tapahtu siis välillä 30-33km. Taas hetken aurinko
paisto risukasaan, mutta eihän se paiste kauan kestäny. Siinä vedettiin viimesiä metrejä vesistön äärellä ja sitten
hiekkatietä pusikkoon. Syke tipahti alle 160:nen. Jalat huuti taukoa, mutta tiesin että kun kerran sortuu kävelemään niin
siitä ei enää mies nouse. Vauhti oli jo jumittunu tohon kuuden minuutin tuntumaan. Tätäkö vauhtia varten sitä ollaan
talvi lenkkeilty? Jalat tohjona alla ja edessä oleva selkä karkaa jatkuvasti. Tai eihän se mikään kumma oo kun meikä
vetää tämmöstä vauhtia. 35km tuli täyteen ja vitosen väliaika 32:53. Huoltopiste olis edessä missä pitää juoda muutama
kupillinen vettä ja ottaa suolakurkkuja ja rusinoita. Huoltopisteellä eväät naamaan ja menoksi. Geeliä en viittiny
ottaa kun ei se vaikuta pätkääkään näihin jalkoihin. Juoksin pari minuuttia ja sitten oli pakko vaihtaa kävelyksi.
Pohjeessa tuntu krampin oireet. Tosin eihän sitä meinaa huomaata kun jalkoja särkee kokonaisuutena niin pirusti.
Mietin siinä auttasko sellanen alavartalopuudutus? Luultavasti sillon jalat ei oo oikein herkässä juoksukunnossa. 37kilometri
aikaan 7:14 ja sen jälkeen 6:30, 6:30 ja 6:48. Yritin juosta muutaman metrin ja taas piti kävellä. Alaselästä alaspäin
kaikki lihakset äänesti keskeyttämisen puolesta. Ja meikähän ei keskeytä jos oon jo taivaltanu 40km ja niistä melkeimpä
10km on ollu yhtä tuskaa. Ja varmasti pääsen tällä konttaavalla tyylillä nopeemmin suihkuun kuin jäämällä puuta vasten
nojailemaan. Samalla siinä kun kävelin niin eräs mies juoksi mut kiinni. Vaihto samalla kävelyksi ja tiedusteli monennellako
kieroksella oon. No viimesellähän minä, mutta tällä kaverilla oli vielä yks kiekka edessä. Jalat kuulemma kans finaalissa,
mutta meinas vielä vaikka kävellä sen viimesen kieroksen. Siinä vähän juteltiin vielä kengistä ja sitten toivoteltiin
tsemmpiä matkaan. Mä koitin vaihteeksi juosta jos se sattus vaikka vähemmän kuin kävely. Väli 35-40km meni aikaan 32:59.
31km 7:06
32km 6:53
33km 6:53
34km 5:56
35km 6:06
36km 5:58
37km 7:13
38km 6:30
39km 6:30
40km 6:48
Enää olis pari kilsaa maaliin. Jotenkin mä sain päähäni että mun pitäs kääntyä menemään maaliin puolimaratonin reittiä.
Mieleen oli vissiin jääny mielikuva kyltistä joka osotti oikeelle. Kyllähän se kyltti siellä oli, mutta sinne ois
ollu matkaa vielä yks risteys. Kukaan ei ollu enää ohjaamassa liikennettä ja niinpä mä pyyhälsin väärästä risteyksestä
kohti maalia. Siinä parinsadan metrin taivalluksen jälkeen törmäsin stadionin portilla järjestysmieheen joka vahvisti
mun epäilyksen, että moilasen poika oli nyt tehny puolen kilometrin sakkoringin. No eihän se oo suuri menetys tässä
konkurssissa ja käännyin takasin palatakseni alkuperäselle reitille. Lopulta löty se oikee risteys jonne luikin kadun
vastakkaista puolta. Otin tän oikeiden omiin käsiin oikasta pari metri sen puolen kilsan sakkoringin jäljiltä. Nyt rupes
jo olemaan muitakin kavereita tällä viimesellä suoralla. Kilometri oli menny aikaan 7.59 ja sitten viimenen täysi noin
kymmeneen minuuttiin. Siinä yks jamppa meni musta edelle ennen kuin käännyttiin stadionille. Ajattelin että tää on perkele
ollu niin turha reissu, että minähän en tähän enää mitään loppukiriä tee näillä jaloilla. Kun päästiin maalisuoralle
niin eiköhän se kuuluttaja rupee yllyttämään hulluja. Rupes ääneen miettimään että nämä kaverit menee vielä alle 3.45 ajan,
mutta maaliintulojärjestys on vielä vähän epävarma. Minä siihen miettimään että no perkele. Jos mun näissä kestävyyssuorituksissa
on jotain omastakin mielestä hyvää, niin mä osaan kyllä kehittää loppuun loppukirin vaikka matka olis mikä. Eli
mun kanssa ei pidä jättää mitään loppusuoran varaan. Niinpä spurttasin kohti maaliviivaa. Mä olin jotain 5m tän edellä
menevän kaverin takana kun alotin loppukirin. Se huomas mun spurtin vasta kun olin täydessä vauhdissa rinta kaarella
vetämässä kuin Michael Johnson parhaana päivänään, tai eihän sillä miehellä mitään huonoja päiviä ollukkaan. Siinä
pistin sitten kaikki peliin ja purin kaiken turhautumisen koko touhuun mikä oli kertyny takkiin viimesen kympin aikana.
Kuinka ollakkaan mä tulin ekana maaliin, geelit vaan lenteli trikoista pitkin maaliviivaa. Sen jälkeen olikin vaikeuksia
pysyä pystyssä. Niinhän ne sanoo, että mikä ei tapa niin se sattuu. Nyt sattu ja niinpä siirryin nurmikolle makoilemaan.
12. maraton takana, onneksi.
Lopulta siitä pääsin omin voimin ylös, suihkuun mutta en saunaan. Sauna ei nimittäin ollu päällä. Ruuaksi oli tarjolla
jauhelihakeitot, ei oikein maistunu. Mielessä käynisty heti jälkipelit syistä ja seurauksista. Syyttävä sormi kohdistu
kenkiin. On tässä kuitenkin 10 maratonia juostu ilman samanlaisia vaivoja ja vaikka minkälaisissa säissä. Nyt sitten
kaks täydellistä katastrofia putkeen. Ilmeisesti noitten kenkien iskunvaimennus on vaan liian heikko mulle. Kun se
yhdistetään matalaan kantaosaan niin yhtälö on valmis. Sanokaa mitä haluatte, mutta noilla kengillä mä en juokse enää
koskaan yhtään maratonia.
Kentältä lähtiessä soi päässä eppujen - Ei sankariainesta -
´Se odottaa pientä askelta vaan, sitäkään en valmis oo ottamaan.
En ole sankariainesta, se kunniasta ja maineesta´.
Toinen hyvä tähän väliin olis myös Epuilta - Lajinsa viimeinen -
´Mä taisin olla viimeinen. Kun viimeisen, huomasin bussinkin lähteneen, viimeisen.
Sytytän viimeisen savukkeen, maljan viimeisen juon ja meen, ja teen sen vielä kertaa viimeisen.
Tässä mä oon katselen laskevaan aurinkoon.
On pikkuhiljaa tästä mentävä mun, toiset jo menneet on.
Sitten pakasta mä viimeisen käännän kortin,
viimeinen lähtijä sulkee portin,
joka hiljaa, niin hiljaa painuu kii.´
No ei vaitiskaan. Tää on urheilua ja mä etin jo pihalta uutta matoa mitä laitetaan koukkuun. Nyt hommataan ensin uudet
lenkkarit ja sitten lepoa sekä treeniä sopivassa suhteessa. Kyllä se vielä sieltä tulee kun oikein puristaa.
|
|
