|
|
Helsinki city marathon 2004 
Elikkäs HCM 2004 oli kesän kolmas juostu maraton. Kesän ensimäinen oli Oulussa, toinen Turussa ja nyt tämä. Oulussa
juostiin oma ennätys ja Turussa ei. HCM:lle harjotellessa vedin ensin määrää ja sitten hain vauhtia vetoharjottelulla.
Ilmeisesti mitään ihmeellistä ei ehtiny näin pienessä ajassa tapahtua. Kunto kuiteskin tuntu hyvältä ja tuntemusten
mukaan jopa ennätykseen ois voinu olla mahiksia. Tankkaus suju rattosasti kiisseleiden, pastan yms voimalla. Koitin
hieman vältellä pelkkien mehujen litkimistä eli otin mukaan enemmän kiinteämpää ravintoa. Sää oli juoksupäivänä varsin
kohtuullinen maratonin juoksemiselle. Ilma oli hieman tuulinen ja mittari näytti sellasta +20:tä. Ei mikään paras sää,
mutta huonompiakin on nähty.
Kisa-aamuna nukuin hieman normaalia pitempään elikkäs yheksään. Aamupalaksi söin mysliä jossa oli seassa muroja ja
kiisseliä. Päälle vielä hieman Dexalin Heavyä. Sitten vaan kateltiin olympialaisia tv:stä. Puolenpäivän tienoilla
lisää mysliä ja muroja. Pakkailin pikkuhiljaa kamoja kasaan ja yhen tienoilla rupesin suunnistamaan kohti stadionia.
Matka meni rattosasti ja perillä vein tavarat A-katsomoon ylimmäiselle riville, ei mikään järkitemppu näin jälkikäteen
ajatellen... Pukuhuonetta kun ei heti löytyny, niin vaihdoin vaatteet katsomossa. Vaatteet vaihtu, jalkoihin laitoin
linementit ja shippi kenkään. Sitten pikasta kyytiä hieman verryttelemään. Ennen lähtöä otin vielä yhen dexalin geelin
ja sitten omaa paikkaa ettimään.
Lähtö
Siinä lähtöä ootellessa hivuttauduin 3h porukkaan ja käynnistelin Forerunnerin. Satelliitit löyty helposti, mutta sykemittari
sekoilin muitten mittareista. Vartin oottelun jälkeen päästiin vihdoin matkaan. Alussa väistin ruuhkaa ja suunnistin
muutaman muun perässä jalkakäytävälle juoksemaan. Sieltä sitten takas massaan kun pahin ryysis näytti olevan ohi.
Eka kilometri meni tuntumaa hakiessa 4.29 aikaan 158 sykkeellä. Olin jo aikasemmin päättäny pysyä tasan tarkkaan tuossa
4.30/km aikataulussa. Siinä vaan sitten hölkättiin massan mukana. Toka kilometrin merkki meni ohi, mutta neljännen
bongasin kun siitä juostiin ohi. Vauhti oli hieman kovempi, eli 3km ja 13min. Siinä oli tosin sitä alamäkeä jota
pysty mukavasti laskettelemaan alas. Vitosen kohdalle tultiin ajassa 22.17 ja syke keskiarvo oli 162. Elikkäs juoksin
13sek tavotetta nopeampaa, ihan mukavasti siis. Siitä matka jatku ja porukkaa lappo ohi. Kovasti on porukalla kunto
noussu kun tekee noin lujaa mieli juosta. Kannustusta tuntu riittävän yllättävänkin hyvin ja kilometrit vilahteli
silmissä. 4.15, 4.37, 4.37, 4.28, 4.39. Syke mukavasti 163 tuntumassa. Kymppi tuli täyteen ajassa 44.58 ja juoksu
tuntu varsin mukavalta. Ekan geelin olin ottanu jossain 8km:n tuntumassa olleella juottoasemalla. Yhteensä mä olin varannu
niitä matkalle 8 pussia. Ajattelin ottaa vaan jotain 6 pussia ja pari ois sitten varalle, jos nyt tarvii.
Matka jatku tasasesti 4.30 vauhdissa. Kympin jälkeen rupes ensimmäiset selät tulemaan vastaan. Oltiin juoksemassa
kohti keskustaa. Jossain 13km:n liepeillä otin taas geelin. Juoksu kulki kuin juna. 15km:n kohtaan tultiin ajassa
1.07.26. Vitonen oli siis menny aikaan 22.28. Siitä juoksu jatku tasasesti. Reitti ei tuntunukkaan niin pitkältä ja
tylsältä kuin pari vuotta sitten kun juoksin ensimmäisen HCM:n. Kilometri vaihtu tasasta vauhtia ja syke oli kans
ihan uomissaan 163 ympärillä. Vasen jalkapohja tuntu hieman puutuvan ja oikeen kengät nauhat tais olla aavistuksen
liian tiukalla koska ne paino hieman nilkkaan. Forerunner oli taas alussa spurtannu 200m edelle, muuten kaikki oli ok
silläkin suunnalla. Kattelin siinä Virtual partnerin juoksua johon ero kasvo melko tasasesti. Mä olin viritelly siihen
3.12 aikaan tähtäävän tahdin, niin siksi sitä eroa tuli. Koitin kuiteskin pitää eron samana, että vauhti ei vaan olis
liian kova.
20km:n kohdalle tultiin ajassa 1.29.58. Vitonen oli menny aikaan 22.32. 19km:n kohdalla oli ollu juottopiste ja siinä
otin taas yhden geelin. Puolikkaan kohdalle saavuttiin ajassa 1.34.46 ja sykekkin nousahti hieman kun oli kannustusta
paikalla. Vihdoin oltiin kaupungissa ja matkalla kohti Espaa. Siinä löntysteltiin Munkkisaaren ohi kun homma ei enää
tuntunukkaan hirveen mukavalta. Äsken juoksu oli ollu vielä helppoo ja nyt olo oli hieman outo. 23km:n kohdalla syke
tuntu olevan hieman koholla. Koitin rentouttaa juoksua ja kiristää hieman vauhtia. Lopputulos oli, että syke laski
mutta vauhti pysy samana. Kilometrit vyöry ohi 4.40 vauhdilla. Espalla olevaa 25km:n kylttiä tultiin morjestamaan ajassa
1.52.44. Yleisön kannustaessa sitä koitti vetää vielä lennokkaalla askeleella vaikka
ei se siltä enää tuntunu. Heti kun päästiin Esplanaadilta niin juoksu rupes tuntumaan tosi vaikeelta. 27km ja olo oli
hankala. Vauhti tippu 4.55/km tuntumaan. Sillon rupes valkenemaan, että helevetti tästä voi tulla vielä pitkä juoksu.
Meno vaan tuntu hyytyvän. Maha oli vähän oudon tuntunen eikä sitä rentoa askelta löytyny vaikka miten etti. Jalat toimi,
mutta koko homma tuntu vaikeelta. Siitä taisteltiin Munkkisaareen ja sieltä kohti 30km:n tolppaa. Se maratonin muuri tuntu jo
tulleen vastaan vaikka siihen pitäs olla vielä 5km. Vauhti jumittu siihen 4.50/km:n. Kolmessakympissä oltiin ajassa
2.16.48. Vitonen aikaan 24.04 ja aikataulusta melkein 2min jälessä. Sinne hävis se pieni etumatka. Jo tuossa vaiheessa
oli täysin selvää ettei tästä enää nousta ennätyksiä rikkomaan. Forerunnerin virtual äijä pyyhälsi ohi ja laitoin laitteen
näyttämään nopeutta ja matkaa. Maha rupes tuntumaan turvonneelta pallolta. Lauttasaarentietä paineltiin kaupungista poispäin
ja kilometrit rupes tuntumaan pitkiltä. Rupes myös tuntumaan siltä, että vois vaikka testailla noita järjestäjien
vessoja. Mietin siinä kans, että mikä hemmetin villitys nää tän kesän vessakäynnit kesken maratonin rupee olemaan... Syke tipahti alle
160 ja vauhti oli 5.22/km. Koitin kiristää ja lopputulos oli 5.03/km josta se välittömästi tippu 5.17/km seuraavan
kilometrin aikana. Ei perkele.
Rupesin jo kattelemaan seuraavaa vessaa. Lauttasaaressa oli katsoja viritelly juomapisteen jossa oli tarjolla olutta.
Mietin jo että mitäköhän ois ajatellu kun oisin pysähtyny juomaan pari purkkia? Ei se tässä vaiheessa vois enää mitään pilata.
Päätin kuiteskin ootella tuotoa olutta kotia asti, jääkaapista löytyy sentään kylmää olutta tuon tarjolla olleen lämpimän sijaan. 33km:n juottopisteen
jälkeen oli sitten vessa jota piti tarkastella ihan sisältäpäin. Kuluuhan se aika näinkin maratonilla. Samalla myös
vahvistu
ajatus siitä että ne on imeytymättömät nesteet mitkä mahassa hölskyy. Siihen tää siis kaatu, ei imeydy niin ei imeydy.
Tän toteaminen käy miehillä hieman kätevämmin, jotain plussaa siis. Siinä kun matka jatku niin mietin jopa pieniä
konosia jolla pääsis eroon tästä pallokalatyylistä. Hunttailin kuiteskin ettei tästä silti enää noustas mihinkään ennätystahtiin,
niin jätetään ne laatottamiset muille. 35km:n kohta tuli eteen ajassa 2.44.47. Edellinen vitonen 27.59, meikä rupes
olemaan ihan turisti tässä juoksussa. Juottopisteillä kävelin reilusti ja koitin saada nestettä sisään. Resepti
oli vähän dexalia ja sitten vettä päälle. Geeliä ei tehny yhtään mieli. Eikä se geeli ois tilannetta enää mitään auttanu,
pikemminkin pahentanu. Kun vauhtia ei ollu niin jalatkin tuntu yllättävän hyvältä. Melkein ehtiin jo ihmettelemään miten
helpolta juoksu tuntuu, kun todellisuus rupes iskemään päin näköä. Kohti 37km:n merkkiä mentäessä reidet rupes vetämään
tasasesti jumiin. Porukkaa meni selkeesti enemmän ohi kuin mitä itte ohittelin. Oikeestaan ohittelin vaan pari vielä
enemmän sipannutta. 39km:n kohdalla rupes reitti jo kääntymään kohti stadionia. Eikä muuten yhtään liian aikasin. Reidet
kunnolla jumissa lönkyttelin eteenpäin. Vauhti oli hiipunu jo 5.30/km tienoille ja 40km:n täyttymisen kunniaksi meni
rikki 6 minuutin raja, vauhti 6.04/km. Mieleen tuli tarpeeksi elävästi viime kesän Tukholman viimeset kilometrit jossa
meikä oli pahemmin työllistetty pujottelukeppi kuin lajitoveri Levin rinteessä pääsiäisenä. Siinä oltiin Mannerheimintiellä ja
stadionin torni näky jo. Mutta eihän se perkele voi lähestyä, kunhan roikkuu tuolla talojen takana ihan vittuillakseen.
Loiva ylämäkikin tuntu jatkuvan ikuisuuden. Joku huuteli terassilta, että "Hiljaa hyvä tulee!" Meinas huutaa jotain
takasin, mutta säästin nekin energiat juoksemiseen. Ylämäen jälkeen tulee tavallisesti vastatuuli, mutta nyt tuli lasku
ja käännös. Syke turvallisesti alle 160 ja vauhti kiihty alamäessa 5.30 tuntumaan. Viimenen ylämäki hidasti matkaa
enää hieman ja kilsa meni aikaan 5.37. 3.25 oli uus tavote johon yritin taistella. Viimenen vitosen setti aikaan 27.55,
joten vauhti ei kuitenkaan ehtiny laskee kovin dramaattisesti. Viimestä mäkeä taisteltiin 3.25 kiilto silmissä ja voi
sitä riemua kun alamäki avautu. Juoksu oli sellasta hoikkelehtelemistä kohti maalia. Maalissa kello pysähty aikaan
3.24.43.
Otin järjestäjän tarjoaman juomat, leivän, mitalin, jugurtin ja laahustin painovoimaa vastustellen stadionin seinän viereen istumaan
. Siinä syödessä ja juodessa ihmettelin tätä hommaa. Kaiken piti olla kunnossa, mutta
näin vaan kävi. Aikani kuluksi tein polarin kuntotestin joka näytti lukemaa 48. Vuorokautta myöhemmin luku kohos 53:een.
Ei auta valittaa. Kausi loppu tähän juoksuun näin virallisesti. Vantaan maratonille lähetään juoksemaan pitkää lenkkiä.
Jos kulkee niin sitten kulkee. Sehän selviää lokakuussa. Tuossa alla vielä vitosten aikoja ja sykekäyrä.
5km 22.17 25km 1.52.44
10km 44.58 30km 2.16.48
15km 1.07.26 35km 2.44.47
20km 1.29.58 40km 3.12.42
Vitoset:
0-5km 22.17 20-25km 22.46
5-10km 22.41 25-30km 24.04
10-15km 22.28 30-35km 27.59
15-20km 22.32 35-40km 27.55
|
|
