Hieman alustusta. Kolmas viikko ennen maratonia oli kova, määrää 100km josta 60km kolmen päivän aikana. Toisella viikolla
panostin enemmän aikaa lepäämiseen ja otin mukaan tehoja. Tälle viimeselle viikolle tultaessa olo oli aika epävarma.
Harjottelua oli hyvin takana, mutta olo oli aika epävarma. Jalat oli lisäksi heikon tuntuset.
15.5 Lauantai
-Kevyt vitonen.
16.5 Sunnuntai
-Tempasin sitten 6km maratonvauhtia, tai siis maratonsykkeellä. Vauhti oli 4.22 sykkeellä 163.
17.5 Maanantai
-Lepoa, alkaa jo hermostuttamaan.
18.5 Tiistai
-Käväsin juoksemassa kympin jossa oli vitosen pätkä maratonvauhtia (syke 165 4.30/km). En oikeen tiiä kulkiko vai ei.
Jaloissa se tuntu ainakin. Aivan niinkö ne olis vielä hapoilla. Kyllä mä suihkuttelin niille kylmää vettä jos ne siitä
vähän paremmin pistäs jumia kiertoon. Pitäs nyt saada sellanen fiilis päälle, että lenkin jälkeen tuntus että mieli
tekis juosta vielä vähän. Yks ongelma on, että mun pitäs syödä töissä enemmän. Sellanen pikku nälkä kun on päällä,
niin olo on sitten lopun päivää heikko. Ei siinä enää paljon auta illalla syöminen. Tänään juoksentelin myös
hihattomalla paidalla. Lopputulos oli sellanen, että se on pirun kylmä ilma tuo lauantaiksi luvattu +6.
Ei sinne uskalla ehkä lähtee lyhyt hihasella. Pitää ehkä ostaa perjantaina sellanen pitkä hihanen juoksupaita.
19.5 Keskiviikko
-Kävin heittämässä 6km ja onnistuin vielä melkeimpä hyytymään siinä samassa. Oli tuo syömispuoli jääny vähän heikolle.
Illalla tankkailua maltolla.
20.5 Torstai
-Tänään oli sitten vimonen lenkki pituudeltaan 5km ja aikaa vierähti reilusti. Juoksentelin vähän missä sattuu ja
napsin valokuvia, tai siis digi sellaisia. Oon tässä yritelly tankatakkin pari päivää mehuilla, pastalla ja maltolla.
Olo on kuitenkin aika epävarma. Lihakset, lähinnä reidet, on kaks isoa kysymysmerkkiä. Huominen maraton voi mennä hyvin
tai huonosti, ainekset on molempiin. Loppuaika sijottuu 3.10-3.40 väliin, mikään tuolta väliltä oleva aika ei yllättäis.
Testituloksista kävin vähän meilinheittoa ja sieltä tuli vastaus, että ei oo mahiksia ennätykseen,
oon juossu pk-lenkit liian lujaa joka on vieny pohjaa pois. En usko. Tai huomenna neljän aikaa voin suostua
uskomaan. Leposykettäkin tuossa eilen aikani kuluksi mittailin eikä se ollu oikein kohallaan. Hakkas sellasta 56
tuntumaa, koholla on. Toivottavasti tän 1,5 vuorokauden aikana tapahtuu pieni ihme. Ja sitten taas tankkaamaan.
21.5 Perjantai
-Norkoilin töissä hermostuneesti neljä tuntia sekamehua, voileipää ja suolakurkkua syöden. Sitten pistin pillit pussiin
ja kävin syömässä vielä kinkkukiusauksen ennen lähtöä kentälle. Menin sitten varmuuden vuoksi rautatieaseman kautta,
että löydän varmasti oikeeseen bussiin. Bussi löyty ja matka kohti lentokenttää alko. Liikennevaloissa viereen pysähty
punanen Ferrrari, oli muuten pikkasen hienon näkönen kärry. Lentokentällä heitin naamaan loput sekamehut, nyt olis sitten
vessakin näköpiirissä. Lähtöselvitys suju nopeesti ja sitten turvatarkastuksen läpi konetta oottelemaan. Securitaksen
pojatkaan ei kiinostunu mun puolen litran mehupullosta joka oli täynnä maltoa illan tankkausta varten. Mä olin jo
valmistautunu kysymykseen "Mitäs tää valkonen jauhe tässä pullossa on?". Blue1 lennätti sitten nopeesti kohti Oulua.
Matkan hinta 39e ei todellakaan ollu paha vajaan tunnin lennosta. Lennolla join kahvit ja sen kanssa sai vielä pikkusen
leivoksen. Oulu tervehti juoksijaa pikkusella vesisateella heti koneesta ulos päästyä. Vähän siis esimakua tulevasta
juoksusäästä. Autolla sitten huristeltiin pääkirjastolle hakemaan numerolappua. Sieltä sai hedelmäpussissa pari A4:sta
mainoksia, valkosen hikipannan jossa mainostettiin Oulun diakonissalaitosta. Tossa prisman pussissa oli jo mitali
valmiina. Miksi ne ei voi antaa sitä vasta juoksun jälkeen? Mitali pitää ansaita juoksemalla! Pahvilaatikkoläjästä
sai vielä valita itelle korruptiopaidana jossa selkä oli täynnä mainoksia ja edessä kuva jossa luki Terwamaraton 2004.
Squeezin edustaja ei ollu tullu paikalle, mutta FRWD:n pojat ja tytöt oli. Niiltä otin laitteen ja sain vielä
jälleen pikakoulutuksen sen käyttöön. Jätin kommentit väliin. Ainut motivatsuuni ottaa se laite oli mahollisuus testata
sitä ja Forerunneria. Selviää sekin kumpi näytti matkan oikein kunhan ne saa purettua sen vehkeensä. Aika kuitenki
juoksi, niinpä piti suunata kohti Rintamäkeä ostamaan pitkä hihasta juoksupaitaa. Mukaan tarttu Asicsin musta paita, 31e
sekä Enervitenen iso geelipussi 4e. Sitten äkkiä asemalle ostamaan junalippua lauantaisi, kotiin, hieman sukuloimaan
ja tankkailemaan.
22 Lauantai
-Päivä alko vilkasulla ulos puoli kymmenen maissa. Mittari näytti +7 ja taivas pilvinen. Nousin ylös ja tempasin myslit
jugurtilla. Samalla jatkoin omenamehun lipittämistä. Ruuan jälkeen otin multivitamiinitabletin ja pari tabua magnesiumia.
Jalat ei tuntunu hyvältä ja olo epävarma. Sitten siinä hermoilin vajaan tunnin. Kello rupes tikittämään kohti yhtätoista
ja oli aika ruveta tekemään päätöksiä pukeutumisen suhteen. Tempasin päälle lyhyet trikoot ja sen uuden juoksupaidan.
Sitten vaan ulos seisomaan. Tuntu aivan sopivalta. Pikanen vaihto hihattomaan paitaa, liian viilee jos vaikka satelee
vettä. Päädyin lyhyisiin trikoihin ja pitkä hihaseen paitaan. Sitten äkkiä kamat kasaan, tuulipuku päälle ja kohti lähtöpaikkaa.
Lähtöpaikalla palloilikin ihan mukavasti porukkaa. Kirjaston pari vessaa veti yllättävän hyvin. Joko juoksijoita oli vähän
tai kukaan ei ollu innostunu liialliseen nestetankkaukseen. Seuraavaksi piti laitella linementit jalkaan. Siitähän
lähtee sellanen äijä haju, niinpä päätin poistua kirjaston taakse sitä levittelemään. Vetäsin tuulipuvun housut alas ja
trikoot ylös, sitten vaan hieromaan jalkoja. Näytti varmaan mielenkiintoselta touhulta kauempaa. Äijä vetää housut kinttuihin
kirjaston takana ja hieroo jalkoja, hullu. Kyllä siinä pari ihmistä katto sitä touhua ihmeissään. Sitten vielä pikanen
mutka vessaan ja kohti lähtöviivaa.
Lähtöalue oli sellanen karsina josta mä en heti hoksannu, että mihin suuntaan tästä pitäs ruveta spurtailemaan. Sitten
selvis, että siinä pitää heittää heti alkuun U-käännös että päästään matkaan. Olo oli aika epävarma ja jalat tuntu oudolta.
Taskussa oli 6 pussia Dexalin geeliä ja sitten yks pussi Enerviteneä josta sai kaks annosta. Juomapaikkoja oli reitin
varrella noin 3km:n välein joten ajattelin jättää aina jonkun pisteen väliin. Lopulta päästiin sitten matkaan. Olin
melkein eturivissä ja jo 100m jälkeen ruuhka hävis ympäriltä. Siinä sitten läpsyteltiin pitkin pyörätietä. Eka
kilometri meni vähän tuntumaa hakiessa aikaan 4.45. Olin laittanu Forerunnerin näyttämään 4.45 vauhtia ja muutenkin
tavotteena oli juosta alle 4.45/km. Pari ekaa kilometriä homma tuntu aika tuskaselta. Juoksu ei ollu mitenkään helpon
tuntusta. Kilometriajat rupes kuitenkin olemaan 4.30 tuntumassa joka on aivan hyvää vauhtia. Tuolla vauhdilla sykekin
pysy mukavasti 163 tuntumassa. Välillä mentiin lujempaa ja sitten piti vähän passailla. Jo kolmen kilometrin jälkeen
huomasin juoksevani ihan yksin. Edellä meniöihin oli matkaa jo 30-50m ja eikä takaakaan kuulunu ääniä. Siinä sitä sitten
hiippailtiin ihan yksinään pitkin Oulujoen rantoja. Ensimmäinen juottopiste oli Erkkolan sillan kohdalla josta matka
jatku siltaa pitkin joen yli. Takana oli 4km ja oli todellinen soolojuoksun meininki. Ei löytyny vetoapua. Sykkeen
pidin samassa ja kilometritkin taittu mukavasti 4,30 kieppeillä. Juoksukin alko tuntumaan hyvältä lönkyttelyltä. Seuraava
juottopiste oli Oulujoen koululla noin 6km:n kohdalla. Siina nappasin ekan geelin ja matka jatku. Siihen loppu samalla
myös jokinäkymät ja käänyttiin jo takasinpäin. Samalla kevyt myötätuuli käänty vastatuuleksi. Siinä sitten olin
yksin tuulta halkomassa. Mielessä kävin jo juosta 50metrin ero kiini että ois päässy peesailemaan edessä meniöitä. Päätin
jättää sen idean väliin kun ei se tuuli kuiteskaan ollu kummanen. Sitä paitsi mieleen tuli edellisen viikon testin
maitohappokäyrä jossa tuli selkee nousu maitohappoihin 170 yli menevällä sykkeellä. Elikkäs oisin vaan saanu lisäannoksen
maitohappoa lihaksiin jo 7km:n kohdalla, ei kiitos. Jatkoin samaa tahtia uskoen edellä meniöitten selän tulevan vielä vastaan.
Ei millään pahalla kyseisille kahdelle henkilölle, mutta mä tiesin heti alussa kun ne meni musta ohi että nuo tulee
vielä selkä edellä vastaan. Toisen juoksu ei ollu rullaavaa vaan sellasta töksähtelevää ja toinen ei vaan näyttäny
jotenkin siltä että se jaksas sitä vauhtia koko matkan. Anteeksi vaan. Siinä sitä sitten juostiin pienoiseen vastatuuleen
pitkin omakotitalo aluetta. Seuraava huoltopiste oli Haapalehdossa vajaan 9km:n kohdalla jossa nappasin toisen geelin.
Eka vitonen oli menny aikaan 22,45 ja toinen taittu hieman nopeemmin 22,43. Kilometrit jatko tasasina. Mieleen tuli
viime vuodelta Tukholma jossa meno oli samanlaista ja lopussa tuli sitten noutaja. Päätin kuitenkin jatkaa samaa tahtia,
koska syke oli just sellanen mikä sen pitääkin olla. Sama läpsyttely jatku Hintan juomapisteen ohi. Ensimmäisen tunnin
aikana ehtiin taivaltaa hieman yli 13km. Seurasin nopeutta Forerunnerista aina välillä kun rupes oma vauhti epäilyttämään.
Tavoteaikaan eli ennätykseen olin jo yli puolikilometriä edellä. Vaihdoin siis näytön näyttämään matkaa ja nopeutta.
Siitä näki kätevästi matkan kertymisen, nopeuden ja keskimääräsen nopeuden. Seuraavana päästiin jo takaisin ihmisten
pariin Tuiran uimalan kohdalla olleen juottopisteen kohdalla tempasin kolmannen geelin ja jatkoin matkaa rinta kaarella.
Edellä menevässä juoksijaparissa oli jo alkanu tapahtumaan. Tämä jolla ei ollu rullaava askel oli jo ohitettu ja välimatka
muhun kutistu. Tuirassa oli pari loivaa alamäkeä joissa pääsi sitten rullaamaan rennosti alas. Takareisissä rupes jo vähän
tuntumaan, että on tullu juostua. Länsi Tuiran juottopisteen ohi juostessa oli jo melkein 16km takana. Kolmas vitonen
meni aikaan 22.20, eli oli nopein. Nuo alamäet ja kannustus autto kummasti yksinäistä taivallusta. Tuirasta matka
jatku kohti Hietasaarta jossa piti tehdä sellanen U-käännös. Siinä juostiin pyörätietä ja sitten tultiin samaa takasin.
Siinä sitten näki muitakin juoksijoita, mä en ookkaa ainut, jee. Samalla etumatka edellä meniöihin kutistu. Hietasaaren
juottopisteellä tempasin neljännen geelin. Kympin juoksijat oli lähteny matkaan tunnin maratoonareitten jälkeen
ja nyt niitä sitten rupes palloilemaan ympärillä. Juoksu kulki edelleenkin hyvin ja 20km:n kohdalle tultiin ajassa 1,30,14.
Hietasaaresta lähettiinkin taas tulemaan kohti pääkirjastoa. Täytyy kyllä sanoa, että se reilun kilsan pätkä oli hemmetin
hienon näkönen. Hiekkatietä jonka jälkeen silta josta hienot maisemat. Sitten taas hiekkatietä puitten keskellä ja sitten
putkahdettiin ihmisten ilmoille kohti toria. Vitonen oli taas menny aikaan 22.26. Torilla sai taas kannustusta ja puolikkaan
kohta ohitettiin noin 1,35 kohdalla. Se juoksijapari joka juoksi mun edellä oli nyt aivan edessä. Torin juottopistellä
mä sitten menin ensin rinnalle ja parin kilometrin jälkeen ohi. Pojilla rupes jo askel painamaan. Mulla kiristi vähän
takareisiä, mutta muuten kulki hyvin. Geelejä oli vielä jälellä neljä annosta. Samalla rupes satelemaan vettä. Se oli
oikeestaan sellasta kevyttä sadetta. Kiitos pitkä hihasen paidan, sade ja tuuli ei tuntunu missään. Kuiteskaan se
paita ei ollu liian kuuma.
Toinen kierros alko siis pienessä vesisateessa. Erkkolan sillan kohdalla otin taas geelin ja sillalle tultaessa takaa
ei enää kuulunu ääniä. Taas juostiin yksin. Kilometrivauhdissa alko kuiteskin näkymään jo pientä lipsumista 4.35 suuntaan.
Väli 20-25km suju aikaan 22,34. Oulujoen koululla otin juotavaa ja kurkkua. Päässä rupes jo vähän viiraamaan kun en
ottanu kurkkuja mukista vaan suoraan pöydällä olleesta muoviastiasta, soriii. Hoksasin liian myöhään. Takana oli 27km
ja juoksu tuntu vieläkin helpolta. Suolakurkut autto vähän reisiin joissa alko jo tuntumaan pientä jumia. Koitin juosta
mahollisimman rennosti jotta sais säästeltyä energiaa. Haapalehdon juottopisteen kohdalla vastaan tuli taas yks selkä
jonka ohitin vauhdissa. Juottopisteellä otin viimesen Dexalin geelin. 30km ohitettiin ajassa 2.15,49. Vitoselle oli
kulunu aikaa 23.01. Vauhti rupes siis hieman hidastumaan. Hintan juottopiste oli 32,6km:n kohdalla. Siinä rupes jo
tuntumaan, että enää ei oo hymy korvissa. Vetoapuja ei saanu ja jaloissa rupes kilometrit painamaan. Edessä meni yks
selkä jota aina välillä vähän tavotin. Onneksi reitti rupes jo kääntymään kohti Tuiraa, eli kannustusta vois olla
enemmän luvassa. Tuiran uimalan kohdalla, noin 35km kohdalla, avasin Enervitenen geelin. Geeli olikin tosi juoksevaa.
Otin huikan pussista ja vettä päälle. Reisiä poltteli jo aivan tarpeeksi. Mä olin alkanu jo 30km:n kohdalla laskemaan
kilometrejä maaliin. Laskeskelin siinä loppuaikaa 5min kilometrivauhdilla, ennätys olis tulossa jos en sippais. Nyt
oli jälellä 7km eli 35minuuttia. Alamäkiä ei enää pahemmin rullailtu alas ja rupesin jälleen miettimään koko homman
järkevyyttä. Vielä pitäs jaksaa, pakko jaksaa. Polttaa mutta periksi ei anneta. Ennen Tuiran toista huoltopistettä
otin loput geelistä. Nyt pitäs sitten jaksaa maaliin ilman apuja. Edellä menny selkä jäi huoltopisteelle ja meikä
singahti ohi. Noh, ehkä tuo singahti on väärä verbi kuvaamaan mun vauhtia. Vilkuilin vuoron perään Forerunnerin nopeus-
ja kilometrinäyttöä. Joo-o, kyllä ne kilometrin vielä vaihtu. Nopeuskin oli alle 5min/km. Maaliin 5km ja reidet rupee
olemaan siinä kunnossa ettei paremmasta jumista väliä. Tai ei totaalista jumia vaan sellasta polttavaa tunnetta.
Ois ollu mukava kävellä muutama metri. Aurinko rupes samalla vähän paisteleen. Mä oottelin jo pari tuntia perään lähteneen
puolikkaan kären ohimenoa. Vauhti oli just sellasta ettei siitä kiristetty yhtään, aivan sama vaikka ohi menis
porukkaa bussilasteittain. Tää on mun vauhti, katotaan mihin riittää.
37km:n kohdalla vauhti rupes lähentelemään jo viittä
minuuttia. 30-35km aikaan 23,27, eikä siitä vauhti enää kovenis yhtään. Käännös kohti Hietasaarta jossa vielä oottas se
pirullinen pätkä pyörätietä kilometri ja samaa reittiä takasin. Sitä jolkotellessa vastaan rupes tulemaan jo porukkaa.
Taas kerran mukava nähdä muita taapertajia. Viimenen huoltopiste 39km:n kohdalla. Voi perkele, että voi tuntua reisissä.
Pari mukia urheilujuomaa ja suolakurkkuja. Kilometrivauhti pysyy edelleen alle 5min/km. Vastaan tulee puolikkaan kärki
poliisimoottoripyörän kanssa. Perässä muitakin puolikkaan ja maran juoksijoita. Sitten rupee jo ajatus keskittymään
niin pelkkään eteenpäin menemiseen, että unohdan painella kilometriaikoja. Viimeinkin pyörätieltä hiekkatielle kohti
siltaa. Sillalta taas upeet maisemat jotka nostaa mielialaa vähäksi aikaan pois reisistä. Taaperran siltaa kun ohi
menee puolikkaan kärki. Takaa tulee kuulemma joku maratoonari joka vetää loppukiriä. Aivan sama, menkööt ohi. Mä en
pysty kiristämään yhtään. Sillan jälkeen hiekkatietä ja pieni ylämäki sivistyksen pariin. Hiekkatie muuttuu
mukulakivikaduksi. Aikaa on vaikka 7min/km tahdilla vetää loppuun ja silti tulee ennätys. Viimestä loivaa nousua
ja edessä rupee näkymään jo tori. Koitan hieman kiristää tahtia, tai sitten pitää sitä vaan ennallaan, ja syke rupee
hieman nousemaan. Viimeinkin mäen päällä. Vitonen 35-40km oli menny aikaan 24.04. Enää puoli kilometriä. Kannustustakin
rupee löytymään kun juoksen viimesen sillan yli. Edessä ja takana ei oo muita. Koitan vetää vielä lopun reippaasti.
Ajattelin jo pientä loppukiriä, mutta jätän väliin kun hengitys rupee vähän kakomaan. Viimenen mutka ja 20metriä maaliin.
Maalissa mun kello pysähtyy aikaan 3.13.30. Yli 8minuuttia entistä ennätystä parempi ja yli 10 minuuttia viime kesän aikaa
parempi \o/
Maalissa Squeezyn mies tuo mulle jostain kumman syystä juomapullon... Siinä juttelen vielä hetken Veli-Matin kanssa.
Oli tosi mukava nähä. Sitten vaatetta päälle ja kotiin saunaan. Illalla väsyny mutta onnellinen mies linkutti reidet
jumissa Rovaniemen junaan.
Sunnuntai 23.5
Eilen koitin saada nestettä ja hiilareita sisään sen minkä mieli teki syödä. Tänään sitten jatketaan samalla linjalla
palautumisen nopeuttamiseksi. Jalkoja särkee kiitettävästi enkä oo laittanu niihin mitään mobilattia tai muuta. Nyt
ei oo kiire palautua mahollisimman äkkiä juoksukuntoon. Kipulista on seuraava: molemmat reidet kipeet, molempien nilkkojen
etuosat kipeet. Eilen oli jaloissa vähän jänteet kipeet, mutta se kipu on jo hävinny. Nyt fiilistellään viikko, sitten kevyttä
harjottelua ja siitä se taas lähtee. Seuraava startti heinäkuussa Turussa. Eikä oo enää ennätyspaineita :)
Jos sanoo vielä sanasen itte maratonista. Alkuvuonna ilmottautuminen vähän tökki. Sivut oli aika pahasti levällään
just sillon kun niitten olis pitäny toimia. Kisakansliasta saatu matsku aika köyhästi hedelmäpussissa. Ei mitään tuote-esittelyjä
tms. T-paidassa pieni logo, mutta selkä täynnä mainoksia. Ei tee mieli kuleskella sen paidan kanssa. Reitti oli hieno ja
huoltopisteitä tosi hyvin. Reitti oli muutenkin nopee ja varsinkin loppu oli hieno. Sää vaan ei oikeen suosinu.
Reitti oli merkitty selvästi kalkkiviivoilla tiehen. Toivottavasti riittävän selvästi myös myöhemmin maaliin tulleille
jotka pääsi "nauttimaan" aika railakkaasta vesisateesta. Tulokset
vissiin ilmestyy pari päivän sisällä. Loppupeleissä aivan ok tapahtuma. Aineksia olis isompaankin juoksuun jos se
järjestettäs jonkun muun tapahtuman yhteydessä ja muuta oheishommaa olis enemmän. Naisten kymppi joka oli samalla viikolla
karsi varmasti kympin juoksijoita. Elikkäs perusjuttu toimi, muussa vielä paranneltavaa jos tapahtuma mielii kasvaa .
