Pieni yhteenveto alkuviikosta. Siis oikein pieni. Viikko koostu parista palauttavasta lenkistä yhestä maratonvauhtisesta ja yhestä
tosi helposta löntystelystä. Valmistautuminen oli aika pitkälti samanlaista kuin aikasemmillakin kerroilla. Eli ei niistä sen enempää.
Jos fiiliksistä jotain sanois, niin tarkotus oli mennä juoksemaan 3.12 tähtäävää loppuaikaa. Mitään hirveetä hinkua
uuteen ennätykseen ei ollu vaan lähin ihan rennolla mielellä liikenteeseen.
Sunnuntaina oli herätys seittemän tienoilla. Olin edellisenä iltana katellu kassin valmiiksi ja miettiny mitä pitäs ottaa
mukaan. Tarkotus oli mennä metrolla rautatieasemalle ja sieltä junalla Turkuun. Juna lähtee 9.03 ja Turussa sen pitäs olla
11.00 jollon olis 2h aikaa lähtöön. Aamulla hoksasin, että olin unohtanu ostaa kaupasta mysliä ja niinpä aamupala koostu
jugurtista ja voileivistä. Tekasin parit voileivät myös evääksi junaan. Hampaitten pesun jälkeen tuo meidän Herra Mäyräkoira Herra
oli iskeny mun eväsleipiin ja syöny niitten välistä juustot ja kinkut. Piti siis tekasta uudet. Pakkailin tavarat kassiin ja
mietin mitä muuta vois vielä reissussa tarvita. Kun mitään ei tuntunu puuttuvan niin lähin vielä käyttämään koiraa pihalla.
Ilma tuntu suosivan juoksemista, vaikka näyttikin tulevan hieman liian lämmin päivä, ainakin Helsingin suunnalle.
Kun Veeti oli käytetty pihalla, niin nappasin kamat mukaan ja lähin suunnistamaan metrolle. Kauas en kuitenkaan ennättäny.
Heti alaoven jälkeen muistin ettei mulla oo hikipantaa mukana. Oli pakko palata hakemaan sitä. Ekalla maratonilla pantaa
ei ollu mukana jonka seurauksena pyyhin hikeä silmiin. Siitä ei silmät tykänny vaan rupes turpoomaan. Oli senverran ikävä
tunne, että siitä lähtien oon aina juossu maratonit hikipanta mukana. Eli pikanen pyrähdys takas sisälle ja "varahikipanta" mukaan.
Se löyty muuten pyykkikorin takaa, varsinainen hikipanta oli jossain vielä paremmassa piilossa enkä viittiny alkaa ettimään
sitä. Sitten reppu selässä kohti metroa. Viisaampi taistelija olis tässä vaiheessa muistanu koko kuluneen viikon toistuneet
kuulutukset, että siltatöiden takia metro kulkee viikonloppuna vartin välein. Minähän en sitä niin ajaltellu. Just
kun ehin metrolle, niin näin sen lähtevän 30 metrin päästä. Siinä ei etes loppukiri auttanu. Kello oli sillon 8.16 ja
junahan lähti 9.00. Seuraava metro lähtis siis vartin päästä eli puolelta. Siinä laskeskelin, että kun matka kestää noin 20m insaa
niin hyvin pitäs ehtiä. Seuraava juna Turkuun lähtis kymmeneltä ja olis perillä 12.00, eli silläkin ehtis vielä juoksemaan.
Lopulta se metro lähi liikkeelle puolelta. Tietysti se mateli sekä ennen siltatyötä ja sen jälkeen. Heti kun oltiin asemalla
niin mä olin asemissa syöksymään rullaportaisiin. Pienen spurtin turvin olin junassa noin 5min ennen lähtöä. Aikaa jäi
siis reilusti :)
Junassa söin eväät, join dexalin heavyä ja maltoa. Viimeset juomiset join kun oltiin Turussa, eli 2h ennen lähtöä.
Junassa oli joku muukin menossa juoksemaan, sen verran urheilullisen näköstä porukkaa oli matkassa. Turussa suunnistin
muitten mukana kohti lähtöpaikkaa. Kartanlukijana toimi samalla junalla tullu näinen, terveisiä jos tunnistat ittes.
Siinä vaihdeltiin muutama sana ja käveltiin lähtöpaikalle. Kisakanslian tienoilla olikin jo väkeä just loppuneen rullaluistelumaratonin
takia. Juoksioitakin oli tullu jo hakemaan numeroita. Alakerrassa oli muutama myyntikoju ja yläkerrasta löyty numero. Ei
muuta kuin numeroa, chippiä ja t-paitaa hakemaan. Jokainen sai perus t-paidan ja kun tulee maaliin, niin saa vielä Marathon Finisher - t-paidan.
Sopii mulle. Siinä sitten kattelin paikkoja ja koitin ostaa uusia lenkkareita. Just se mun koko 11,5 eli 46 oli loppunu.
Ei siis pystyny tarjoamaan uusille Asicseille uutta kotia. Siinä menoa ihmetellessä rupes tulemaan nälkä. Joo-o, nälkä, hienoo.
Lähtöön olis tunti aikaa ja tuntuu siltä, että pitäs saada ruokaa. Ei näin. Päätin lähtä metsästämään kaupasta pari banaania.
Järkkäriltä kysyin suuntaa ja painuin kohti keskustaa. Sieltä löytykin k-kauppa ja banaanit. Pikasesti takas lähtöpaikalle ostamaan Maxim -geeliä.
Mulla kun oli 5 geeliä mukana ja tarttisin vielä paria pussia. Maximin yks pussi ajaa sen asian. Aikaa
lähtöön 30min.
Seuraavaksi pitäs vaihtaa päälle juoksukamppeita. Viralliset pukutilat ois 300 metrin päässä stadionilla, mutta päätän säästää
muutaman minuutin jättää sen reissun väliin. Vilahdan kassin kanssa kulman taakse ja vaihdan sielä paidan ja trikoot. Kun
geelit on taskussa, magnesiumtabletti samassa paikassa, mittarit mukana ja chippi kengässä niin suuntaan viemään kassia säilytykseen. Se ei ookkaa helppo
homma. Säilytys on rakennuksen liikuntasalissa. Se taas on pari kerrosta maan alla. Kapee pitkä jono kiemurtelee sisään taloon
ja portaita pari kerrosta alaspäin kohti jumppasalia. Meinaan siinä jonossa heittää vitsiä, että onhan se hyvä kun tavarat on
turvassa, mutta ei niitä ois kuitenkaan tarvinnu mihinkään pommisuojaan roudata. Jätän sen vitsin väliin. Myös huomautus
"Terroristejäkö tässä pelätään kun nää pitää näin vaikeeseen paikkaa viedä?" huomautus jää lähinnä omaksi ilokseni. Noh,
lopulta saan vietyä tavarat säilytykseen ja palattua maanpinnalle. Jono on vielä tuskallisen pitkä ja ihmettelen jos viimeset
ehti sieltä lähtöviivalle ennen lähtöä. Pikanen reissu vielä vessaan ja sitten viivalle. Änkään itteni melkeimpä eturiviin
ja käynnistelen Forerunneria. Laite ettii ja ettii satelliitteja mutta ei löydä. Mä siinä kiroan, että kiertääkö satelliititkin
Turun vai mikä nyt mättää? Vitsi, vitsi ei saa hermostua. Kuiteskaan se ei löytäny satelliitteja ennen lähtöä. Siirtymä oli Tiehallinnon mukaan
165km ja se vissiin vähän hämää Forerunneria. Lähtö kuitenkin lähenee uhkaavasti ja jätän laitteen ettimään itteensä. Perkele minkä meni tekemään. Ois
pitäny käynnistää se aikasemmin kun oli hyvin aikaa ja antaa sen hahmottaa sijaintiaan, ois varmasti löytäny ittensä nopeemmin sitten lähtöpaikalla.
Siinä seisoskellaan juuri ostettu Maxim -geeli kädessä ja koitellaan venytellä.
5min-2min-1min-5-4-3-2-1 ja sitten mentiin. Musiikki soi ja massa ryntäs liikkeelle. Samaan aikaan lähti matkaan niin kympin, puolikkaan
kuin maratonin juoksijat. Eka kilsa oli samanlaista sähellystä kuin se aina on. Kilometrin kohdalla kello pysähty aikaan
4.02, pitää siis hidastaa. Ihmisiä tuntu olevan yllättävän paljon kadunvarsilla kannustamassa ja lyhyemmän matkan juoksija
singahteli viereltä ohi. Toinen kilsa 4.17, vähän hitaampaa mutta silti liian lujaa. Vasta kolmas kilometri menee 4.34 vauhdilla.
Syke hakkaa kans hieman liian korkeella, 165-167 eikä meinaa asettua siihen tuttuun ja turvalliseen 163:en. Neljäs kilsa 4.32 ja viides 4.21.
Vitosen väliaika siis 21.45, 45sek tavotevauhtia edellä. Samoilla tienoilla Forerunner löytää ittensä ja rupee näyttämään matkaa. Laittelen Forerunnerin Virtual Partneria kuntoon, että se
näyttä matkaa ja tahtia maaliin.
Kuudes kilometri 4.28 ja yks geeli meinaa jättää homman jo sikseen. Se on tippunu taskusta ja on nyt reiden ja trikoitten välissä.
Siinä se tuntuu pysyvän yllättävän hyvin ja jätän sen kaivelun hieman myöhemmäksi. Aurinko paistaa ja matka jatkuu. Seittemäs kilsa
4.30 ja syke vaan pysyy hieman liian ylhäällä. Eihän tän näin pitäny mennä. Vauhtia pitäs hieman laskee, mutta sillon
tippusin tuosta 4.30 vauhdista. Ynnäilen siinä, että ei se jaksaminen oo ennen ollu kunnosta kiinni niin voisin yrittää
ihan hyvin vetää sellasta 165-166 sykkeellä. Kaheksas kilsa ja juostaan sataman halki kohti Ruissaloa. Vesikuuro kastelee
sopivasti ja heitän juottopisteellä ensimmäisen geelin ääntä kohti. Siis omaa ääntä kohti, ei ketään katsojaa.... Kilometriaika 4.20 ja yheksäs 4.24. Keskisyke on tippunu 164:n. Ruissaloa kohti juostaessa, tai oliko se nyt jo Ruissalossa,
on hieman pitempiä loivia nousuja. Kuvittelen jo kuinka mukava niihin on juosta toisella kiekalla kun jaloissa rupee jo meno tuntumaan.
Kymmenes kilsa 4.27 ja syke 163. Nyt rupee olemaan syke ja vauhti niin kuin pitääkin. Ohittelu on vähenty. On se kumma
miten se tempaa mukaansa kun joku puolikkaan juoksija juoksee ohi. Sitä aivan kuin liimautuu siihen perään ja vauhti
nousee itestään. Kymmenen kilometrin kyltin ohitan ajassa 43.55. Etumatkaa tavoteaikaan on siis 1.05.
10-21,1km
Tuo kympinkohta oli Ruissalon lenkin loppupuolella josta lähettiin taas valumaan kohti keskustaa. Siinä juostessa näki
hienosti pitkän juoksijaletkan joka kiemurteli aukeen toisella laidalla. Hienot on näkymät, harmi ettei oo kamera mukana.
Ei auttanu muu kuin jatkaa taivallusta. 11km 4.24, hyvältä tuntuu. Vesisade on tässä vaiheessa loppunu ja oon päässy
hyvään porukkaan mukaan joka juoksee sopivaa vauhtia. 12km 4.23, Maxim -geeli kulkee mukavasti kädessä ja suunnittelen
sen ottamista seuraavalla juottopisteellä. Ei tietty kokonaan, mutta osittain. Näillä kilometreillä asfaltti loppuu
ja edessä on kilsan pätkä hiekkatietä. Vauhti ei kuiteskaan laske 13km:n mennessä 4.23. Syke on 165. Ruissalosta putkahdetaan
takaisin sataman karuun ympäristöön. Taas tulee eteen juottopiste ja otan geelin. Se on Maximin keltanen, makua en nyt
muista. Tai kyllä mä sen maun muista, virallista nimee en muista. Ensimmäinen mielikuva on "Hyi helevetti, tää maistuu
aivan yskänlääkkeelle!" Se Maxim jota mä testasin maistu sentään jotenkin mansikalle, mutta tää oli sitten a´la yskänlääke.
Maistu miltä maistu, rutistin osan geelistä suuhun ja vettä perään. Päätin ottaa nuo juottopisteet vähän tarkemmin varsinkin
kun aurinko rupes taas paistelemaan. Kävelin siis juottopisteellä muutama metrin, että ehdin juoda kunnolla pari mukillista vettä.
14km aikaan 4.26. Siinä rupes sitten tulemaan vastaan viimesiä meniöitä, lähinnä käveliöitä. Mietin vaan, että on se niilläkin
pitkä urakka vielä edessä. 15km 4.28. 15km:n kokonaisaika 1.05.58. Aikataulua edellä sellaset 1.30. Edellinen vitonen aikaan
22.03, aika tasasta aikasempiin verrattuna. Forerunneriin olin painellu vitosen väliaikoja, mutta huomasin sen matkanmittauksen
vähän heittävän. Tiiä sitten johtuko tästä "lentävästä lähöstä". Se kerto kuiteskin sykemittarin kanssa samaa, syke hieman
liian korkeella ja vauhti kans aavistuksen. 15,5km:n juottopisteen ohitin sulavasti ja jatkoin Turunlinnan ohi kohti joenvartta.
Jotenkin se joki sai kuvittelemaan, että ollaan lähellä puoltaväliä. Pirun pitkä matka siitä kuitenki on vielä jälellä.
Ihmisiäkin oli taas hieman enemmän kannustamassa. Lähinnä oluttuoppi näytti vetävän hyvin väkeä reitinvarrelle. Mielellänihän
minäkin oisin siinä istunu... Jonku pitää kuitenki juosta ja siksi matkanteko jatku. 16km 4.27 ja syke 164, normaalissa ruvetaan
siis olemaan. 17km 4.30 ja 18km hieman hitaampi 4.34 kun otin taas geelit ja vedet nassuun. Porukkaa oli mukavasti kannustamassa
ja piti oikein jarrua pitää päällä. 19km 4.28, 20km 4.31, 21km 4.26. Kannustus oli niin hyvä, että syke taas nousi vaikka
vauhti ei noussukkaan. Joka kilometrin keskisyke on 164 luokkaa, mutta maksimi on sitten jotain 168. Viisaampi muistelis
kuntotestin rajoja joilla rupee maitohappoa muodostumaan hieman liian paljon. Mä kuitenkin väänsin vaan sitä pirun pitkää
joenvartta, sillan yli ja taas joenvartta tulosuuntaan ja käännös kohti maalia. Siinä missä toiset juoksi maaliin, niin
maratoonarit ryntäs toiselle kierokselle. Tässä vaiheessa voidaan vissiin puhua vielä ryntäämisestä. Fiilis oli hyvä ja
juoksu tuntu kulkevan. Sain siinä vielä naiskauneutta vetoavuksi. Hyvä oli "jänis" mutta en meinannu pysyä kyydissä mukana.
Puolikas täytty ajassa 1.33.21. Tavoteaikaa 1,5min edellä. Oulun juoksua olin sen samasen 1,5min edellä.
21,1km-30km
Heti uudelle kierrokselle lähtiessä juottopiste jäi tympeesti liikaa oikeelle ja juoksin vauhdilla sen ohi. Se mun
edellä menevä peesi veti niin hyvin, että unohdin painella väliaikoja. Seuraava väliaika on vasta 24km:n kohdalla.
Kolme kilsaa oli menny 4.32:n vauhdilla 165 sykkeellä. Vetäsin loput maximista naamaan ja heitin pussin menemään. Oli
muuten viimenen maxim jonka ostin. Siitä juottopisteeltä ei oltu päästy montakaan sataa metriä kun vasemmassa kyljessä
tossa melko edessä rupes pistämään. Painelin sitä kohtaa hengityksen tahdissa ja koitin saaha sitä muutenkin loppumaan.
Viereinen juoksija huusi samalla vaimollensa keskeyttävänsä. Hyvin sillä näytti kulkevan, ja meinasinkin houkutella
sitä jatkamaan, mutta se perkeleen pistos vei ajatuksia muualle. Oli pakko vähän höllätä vauhtia, että pistos antaa periksi.
Seuraava kilometri oli 4.46, syke laski pari pykälää. Koitin kiristää vauhtia, mutta pistos palas takasin. Mielessä rupes
jo käymään, että voi helevetti, oli tää nyt tässä. Periksi ei kuitenkaan anneta ja 26km 4.31. Se mun edessä menny peesi
rupes pääsemään vähän liian kauas karkuun. Se olikin sitten viimesen kilometrin alkua kun pysyin sen mukana. Se veti
alle 3.10 joten eipä siinä ois pysyttykkään kuin hyvällä juoksulla. Sitten se helevetin pistos rupes taas vaivaamaan.
Koitin vaikka mitä konsteja. Satamaan juostiin ja otin juottopisteellä taas geelin. Seuraava kilometri taas 4.57. Koitin
kiroten kiristää vauhtia, mutta jokainen yritys päätty pistokseen. Siinä tein pikaisia mietintöjä, että mun pitäs vetää
loppumatka 4.30 vauhtia jos mielisin ennätysvauhtiin. 4.30 justiinsa, seuraava kilometri jäi vähän vajaaksi, 4.44.
Sitten rupes menemään jo porukkaa ohi. Mieliala rupes jo muuttumaan luovuttamisen suuntaan. Kesken en jätä niin kauan
kuin jalat toimii, mutta ennätys taitaa jäädä haaveeksi. Helevetin pistos. Aikasemmin ei oo ollu mitään tällasia
ongelmia, ja just nyt pitää kokee tääkin. Paukuttelen pitkin Ruissalon teitä ja päätän juosta vaan maaliin. Sillä
oo mitään väliä onko se aika 3.15 vai 3.25. Toki alle 3.20 tuntus kivalta, mutta menee miten menee. 30km:n kohta ajassa
2.15.07. Kilometrivauhti 4.45 luokkaa, ja vielä tavotevauhdissa. Tai siis jos laskee matka*aika, muutenhan jäädään
koko ajan lisää.
31-42,2km
Kääntöpiste kohti keskustaa oli 31km:n kohdalla. Geeliä naamaan ja energiapatukan pala perään. Niitä oli juottopisteellä
tarjolla. Siinä rupes jo näkymään muitakin keillä ei ollu enää kovin hauskaa. Mun osalta tää hauskuus ei sitten loppunu
tähän. Vielä oli ylläreitä pussissa. Maha rupes nimittäin sanomaan mielipidettään tähän hommaan. Vauhti rupes olemaan
lähinnä löntystelyä eteenpäin ja vauhti 5min luokkaa. Lihaksissa ei tuntunu kovin pahalta, mutta ei vaan viittiny/jaksanu
enää turhaa puristaa. Siinä metsän siimeksessä juostessa rupes sitten tuntumaan, että vois piipahtaa pienellä visiitillä
metsähallituksen puolella. Eikö ollukki hienosti ilmastu? Mietin lähinnä sitä uskaltaako ottaa riskiä vai ei. Nyt ois
tarjolla mettää, mutta pian tulee satama ja sitten kaupunki, eikä sieltä enää karattas mihinkään pusikon taakse. Kerta
tää aikaa vasten kamppailu oli jo hävitty, niin tempasin pikasen pit stopin reitin sivuun. Mukavia nuo lehtimetsät... Pikasen
radallepaluun jälkeen seuraavan mutkan takaa löyty tietysti WC. Tämäki vielä. Tuo edellinen vitonen (30-35) meni aikaan
24,37 elikkäs 2 minuuttia ekakiekan vitosia hitaammin. Homman rupes kruunaamaan 36km jolle tuo Pit Stop osu, 6.20.
Tavote siirty 3.20:een ja ajatukset oli menossa jo junalla kohti Helsinkiä. Vai että tämmönen kisa. Löntystelin eteenpäin
ja satamassa 35km:n kohdalla rupes vielä satamaan vettä. Sitä tulikin sitten riittävästi. Viimosia geelejä heitin juottopisteellä
naamaan ja laskeskelin vauhtia 3.20 alitukseen. Taas oli sellanen fiilis kuin ois pujottelukeppinä. Mieleen tuli oikein
tuoreesti viime kesän Tukholman sähellykset. Tässäkin juoksussa vauhti oli hieman liian kova, mutta sen niitin hommaan
löi se hemmetin pistos. Tosin tässä vauhdissa ei sitäkään enää ollu. Jaloissa kuitenkin paino matkanteko niin etten viittiny
etes yrittää mitään reilusti alle vitosen kilometrejä. Joelle saapu sitten aika rikkinäinen mies. Tavallaan otti päähän,
että hyvä juoksu oli menny pilalle. Toisaalta ei jaksanu pahemmin stressata. 3h jälkeen sykekin rupes laskemaan reilusti
alle 160. Mentiin sellasta 155 lukemilla. Ja se perkeleen ranta vaan jatku. Se hämää kyllä pirun hyvin kun luulee
jo olevansa lähellä maalia, vaikka on vielä tosi kaukana. Viimeinkin tuli silta vastaan ja pääsin vastarannalle. Sielä
vielä pikku matka tulosuuntaan ja käännös kohti maalia. Loppukirit päätin säästellä seuraavaan juoksuun kun näytti olevan
ihan mukavasti aikaa 3.20:n alitukseen. Maalissa kello pysähty lukemaan 3.19.20. Kahdeksas maraton oli viimeinkin takana.
Maalissa Kaius tuli moikkamaaan, ja siinä sitten juteltiin tovi. Mukava nähdä tuttuja. Mä en kyllä ymmärrä miten mut tunnistaa.
Vissiin sielä joku kuulutti, tai sitten mä vaan näytän niin epäilyttävältä. Hiki rupes kuitenki kuivumaan ja lähin hakemaan
tavaroita säilytyksestä. Jos ne tavarat oli ollu v-mäistä viedä alas säilytykseen, niin ei se ollu yhtään sen kivempaa
hakee niitä. Jalkoja särki rappusissa kiitettävästi ja yleinen tyyli näytti olevan vähintään huvittavan näkönen. Viimein
pääsin rappuset alas. Alhaalla ootti sitten Marathon Finisher - t-paita. Onneksi samassa tilassa oli pukukopit jossa
saatto kävästä suihkussa, ei tarttenu kikkailla itteensä enää stadionille virallisiin pukuhuoneisiin.
Yhteenvetoa
Viisaammat on sanonu, että 95 prosenttinen keskittyminen tuottaa 50% suorituksen tai jotain sen suuntaista. Just niin
kävin tämän maratonin kohdalla. Oulun jälkeen oli hankala löytää oikeen tsemppiä lähtä tosissaan hakemaan hyvää aikaa.
Vaikka miten yritti latautua, niin se aina vaan purkautu. Ei oikein riittäny usko eikä halu 100% suoritukseen. Ja kun
ei keskittyminen ollu kunnossa, niin hommat rupee menemään pieleen.
Ensimmäisiä virheitä oli ehdottomasti lyhyet yöunet ja surkee venyttely. Varsinkin venyttelu jäi uskomattoman vähälle
huomiolle. Saan oikeestaan olla tyytyväinen jo siihen, että jalat on yleensä kestäny juosta näin surkeella lihashuollolla.
Seuraavaksi mä munasin tankkauksen keskittymällä liikaa hiilihydraattien saantiin nesteen mukana. Maratonpäivänä oli sitten
nälkä ja maha oli heti lähössä hieman outo. Seuraavaksi tulee sitten näitä pieniä juttuja joihin pitäs ehdottomasti kiinittää
huomiota. Mä en leikannu kynsiä, tarkistanu aikatauluja, varannu kaikkia geelejä, pakkasin kamat huonosti yms. Juoksun
aikana en pystyny hillittemään rytmiä ja tekemään vaan omaa suoritusta. Kattelin liiaksi mitä muut tekee ja lähdin muitten
mukaan. Pistos oli kyllä ikävä yllätys ja oiskin ollu jännä kattoo mihin oisin päässy jos sitä ei olis tullu. Se kuitenkin
tuli eikä siitä sen enempää. Näin siis käy jos ei panosta kunnolla. En mä sitä tarkota, että tuo aika aivan surkee olis.
Vaikka se oliki 7min Oulua hitaampi, niin siihen oli syynsä. Oisin voinu vetää lopun tiukemmin, mutta se ois vaan hidastanu
palautumista. Tuolla ajalla ois silti tehty esimerkiksi viime kesänä uus ennätys ja parannusta ois ollu reilusti toista minuuttia.
Taso on siis selkeesti viime kesää parempi. Toivottavasti HCM menee sitten jo paremmin.
Tuossa näkyy alhaalla noita väliaikoja, niin ne ei aivan vastaa juoksuja kilometrejä. Lopussa muistaakseni jäi
joku kilometri välistä. Kyllä tosta kuitenkin saa jotain käsitystä.
