|
|
Forssan Suvi-ilta maraton 18.6.2005
Forssan Suvi-ilta, monen kuukauden ja alle 3h -projektin tavoite. Tarkoituksena oli pistää ennätykset uusiksi, ja
vieläpä ihan reilusti. Viimenen viikko ennen maratonia oli aika stressaava. Oli alottaminen uudessa työpaikassa yms.
Eli viikko hujahti ilman, että maraton pyöris jatkuvasti mielessä. Tiistaina alottelin tankkausta malton ja pastan
voimalla. Samaa rataa jatku sitten kolme päivää ja perjantaina söin melkein normaalisti, korvasin vaan normaalia
ruokaa hiilihydraattisemmalla kun siihen oli mahdollisuus.
Lauantaina heräiltiin 8.40, kun töissä piti lähtä käväseen vielä kymmenestä eteenpäin. Onneksi homma oli ohi tunnissa
ja olin jo ennen kahtatoista matkalla kotiin. Siinä metrossa istuessa rupesin miettimään että mitä söis ennen lähtöä.
Startti 16.30 ja aamupala ysiltä. Väliin jää aika monta tuntia. Edellisenä iltana olin vaan vähän nakellu tavaroita
kasaan ja miettiny mitä pitäs ottaa mukaan. Kaupasta tarttu mukaan palautusjuoma ja dexalin glukoosipastilleja. Sitten
vaan kotiin nuudeleita keittelemään. Nuudeleiden perään heittelin vielä hiemman hedelmäkeittoa ja mysliä. Samalla
tavarat lenteli kassiin ja kävin mielessä läpi listaa mitä pitäs olla mukana. Geelien määrä tuotti vähän vaikeuksia
kun reittikartasta ei käynny ilmi juomapisteiden sijainteja, siis kilometrikohtia. Ratkasu oli ottaa koko säkki mukaan
ja suorittaa valinta vasta Forssassa. Sitten vaan auton nokka kohti Forssaa. Matkalla poimin puolikasta juoksemaan
menevän Kasun mukaan tosta keskustan tuntumasta ja sitten matkaan.
Forssaan saavuttaessa lämpömittari näytti 23,5 astetta ja aurinko paisto. Perille oli selvät ohjeet joten sen suhteen
ei ollu ongelmia. Sitten vaan auto parkkiin ja numeroa hakemaan. Numeron sain nopeesti ja sitten kuluttelin aikaa
tuttujen kanssa jutellessa. Seuraavaksi piti tutustua paikalle tulleen Intersprotin tarjontaan, ja mukaan tarttu
uudet lyhyet trikoot. Semmoset shortsit ostetaan sitten kun juostaan maraton alle kolmen tunnin. Aikasemmin oli
sovittu, että tavattas palstan porukoitten kanssa lähtövaatten tuntumassa 15.30. Sinne siis raahautumaan nurmikolle
istuskelemaan. Siinä syötiin sitten banaania ja jutusteltiin. Nälkä tuntu kans vähän vaivaavan ja söin vielä pari korppua.
Samalla kateltiin kartasta minne päin se reitti tästä lähtee kulkemaan ja meneekö pilveen ennen lähtöä vai ei. Tuuli
oli kans aika navakka. Näytti siltä, että alussa olis myötätuuli ja lopussa vastatuuli. Olosuhteet siis just huonommasta
päästä. Kolme varttia ennen lähtöä lähdin sitten vaihtamaan juoksukamppeita päälle. Geelejä päätin ottaa viis kappaletta,
sekä puolet glukoositableteista. Kun ulkoasu oli hieman urheilullisempi, niin vein tavarat säilytykseen ja lähdin
ulos kävelemään ja "keskittymään". Forerunner löysi satelliitit ja tuli suoritettua viimeset tyhjennykset. Matkalla
lähtöviivalle ehti vielä vaihtamaan viimeset kuulumiset tuttujen kanssa. Siinä ihmetellessä pälkäti päähän että eihän
mulla oo ollenkaan hikipantaa mukana! Mieleen muistu pari ensimmäistä maratonia joitten jälkeen silmät oli ollu
pari päivää punertavat ja turvonneet kun hiki oli löytäny tiensä väärään paikkaan. En kuitenkaan lähteny hakemaan
hikinauhaa kun tuuli oli kuiteskin aika reipas.
16.30 pamahti lähtölaukaus ja porukka säntäs matkaan. Keli oli edelleenkin aurinkoinen, mutta tuuli kuletteli pilviä
kohti aurinkoa. Koska keli oli edelleenkin kuuma, niin päätin lähtä liikkeelle ennätysvauhtia ja juoda paljon.
Ja jos riskiä otetaan, niin otetaan sitten niin ettei harmita. Ensimmäinen kilometri oli takana ajassa 4:01. Vähän
liian nopeesti ja niinpä vetäsin vähän käsijarrua. Sitten kilometrit rupes menemään siihen 4:14 pintaan. Heti alussa
muistu kuitenkin mieleen viime keväänä juostu Oulun Terwamaratoni ja sillon vauhdin helppous. Nyt juoksu kyllä kulki,
mutta ei se helppoa ollu. Koska keli oli kuuma, niin päätin heti ensimmäisestä huoltopisteestä lähtien juoda ainakin
kaks mukia vettä. Vitosen kohdalle tultiin ajassa 21.03, eli just alle 3h vauhdissa. Matka jatku pitkin kylän kujia ja
vielä kuudeskin kilometri oli 4:14. Sitten mittariin kellotettiin 4:25 ja heti perään 4:27. Huoltopisteellä olin
nakannu ensimmäisen geelin naamaan ja siitä kiitoksena kilometri 4:24. Syke oli oikeestaan ensimmäiset 5km ollu
hallinnassa, mutta nyt taottiin tasasesti semmosta 167 lukemaa. Kymmenelle kilometrille koitin vähän kiristää vauhtia
ja seurauksena oli aika 4:11 ja syke 168. Kympin aika oli 42.44, eli 14 sekunttia sitä kolmen tunnin vauhtia hitaampi.
Siinä rupes tuntumaan ihan tosissaan ettei tätä vauhtia pitkälle pötkitä. Yhdestoista kilometri puristettiin aikaan 4:01,
mutta syke oli lähes taivaissa eli keskiarvo 169. Siinä tein sitten lennosta päätöksen, että pakko hidastaa jos mielin
leikkiä tän leikin loppuun. Olin tossa vaiheessa kuiteskin melkein puolikilometriä matkassa 3.10 loppuaikaa edellä,
joten päätin puottaa vauhtia ja sykettä sinne 4:30 ja 163 tietämille. Hieman tylsän ensimmäisen kympin jälkeen päästiin
vähän hienompien maisemien pariin. Tosin siitä hintana oli muutama vähemmän tasanen maastonkohta. Aurinko paisto ja
vettä näky ympärillä, mikäs siinä on juostessa. vauhdin laskun jälkeen kilometri vieri 4:27-4:38 vauhdilla. 15km ohittu
ajassa 1.05:01 ja vitosen aika 22,17.
Juoksun käänne tuli sitten melko tarkkaan noilla tienoilla. Se mukavassa maastossa juoksentelu muuttu äkkiä yllättävän
jyrkkien mäkien kapuamiseksi. Siis olihan ne ihan juostavia, mutta mieleen vaan tuli että näihin kumpareisiin kun
vetää paluumatkalla niin tuntuu varmaan mukavalta pohkeissa ja takareisissä. Ne nyppylät hidasti sitten myös mun
matkantekoa. Paras kilometri oli äkkiä 4:34 ja hitain 4:46. Geelikin vilahti alas juottopisteellä joka tuli jälleen
kerran hieman yllättäen ilman varotuksia. Rupesin myös pistämään merkille ettei yhdenkään juottopisteen yhteydessä ollu
vessaa. Mettäänkö sitä pitää painella menemään ja käpyyn pyyhkiä jos hätä tulee? Reitin varrella oli myös suhteellisen
tiheesti tätä porukkaa joku grillas ja joi olutta. Melkein teki mieli tekasta varikkopysähdys ja tempasta yks olut
ja jatkaa matkaa. Siinä joskus kympin tienoilla tais olla jopa joku "juottopiste" jossa oli myös hieman korkeemman
alkoholiprosentin omaavia juomia tarjolla. Nyt oli tyytyminen lämpimään veteen ja vesisieneen. Pään etupuolta välttelin
kastelemasta ettei hiki valuis silmiin. Ei sitä sentään tarvi ongelmia lisää kerjätä, kyllä tää sää tarjoo niitä ihan
automaattisesti. Juoksu suju kuiteskin ihan mukavasti, ei kuitenkaan yhtä lennokkaasti kuin maratonin kärjellä joka
oli jo muutama kilometri sitten pyyhältäny vastaan. Siellä oli tää ruottin Szalkai käressä ja muut kaukana takana.
Itellä 20km tuli vastaan ajassa 1.28.22 ja viimenen vitonen oli menny aikaan 23.21. Vauhti oli siis tasasesti hidastuva.
Tossa rupes olemaan jo selvää etten mä pysty pitämään tota 4:30 vauhtia. Juoksu olikin muuttunu enemmän maratonille
osallistumiseksi kuin oman ennätyksen haastamiseksi. Päätin että nautin tästä loppumatkasta kun juoksukin vielä kulkee
ja säästelen niitä paukkuja seuraaviin karkeloihin. Puolimaratoni lähesty sitten ajassa 1.33.49. Siinä äkkiä laskeskelin,
että onhan tässä vielä saumoja jos homma jatkuu tasasesti tätä rataa. Sitten rupes tulemaan vielä vastaan tuttuja
jotka mä tietysti hoksasin vasta kohdalla enkä ehtiny kunnolla morjestamaan, kannustamisesta puhumattakaan. Huomio
rupes sitten melko nopeesti kiinnittymään yhä enemmän ja enemmän siihen omaan juoksuun. Siinä mäkeä kiivetessä mietin
jo että on se ihme heppu jonka mielestä tää on nopee reitti. Niitä ylämäkiä tuntu riittävän vaikka kuinka. Kolmas
geeli lenti naamaan ja samalla rikkottiin ennätyksiä, kilometri 5:02. Äkkiä se paras kilometri oli 4:42 ja huonoin tuo 5:02.
25km tuli täyteen ajassa 1:52:41 ja vitosen uudet pohjat 24.19.
Tuossa kohdassa rupes tuntumaan, että tästä voi tulla viellä he-le-vetin pitkä reissu. Syke ei ollu enää siinä vaiheessa
ongelma, kun rupes olemaan vaikeuksia edes pitää sitä ylhäällä. Maisemat oli hemmetin hienot ja nythän niitä oli
aikaa ihailla kun jalat rupes tulemaan tönkkönä perässä ja esimerkiksi kilometri 28 meni aikaan 5:16. Siinä
sitä riitti ihmettelemistä kun tässä vaiheessa ois pitäny mennä ainakin 45sek nopeempaa vauhtia. Naisten kärkikin paino
jossain vaiheessa ohi ja sehän melkein säikähti kun kannustin sitä. Hyvä kun ei pysähtyny :) 30km täytty kun kello
näytti 2.17.59 lähdöstä. Vitonen aikaan 25.18. Ei siinä enää mitään maratonin seinää tarvi tulla vastaa, kyllä siihen
ollaan lyöty päätä jo pitemmän aikaan. Siinä pistin geeliä naamaan, eikä sen kofeiinikaan tuntunu piristävän yhtään.
Janokin rupes olemaan vaikka joka huoltopisteellä join jo vähintään 2 tai 3 mukia. Suolakurkkuakin tuli imeskeltyä ja
se opetti sen että sen päälle pitää aina juoda vettä. Hemmeti huono mennä kun on jano ja suolakurkku maistuu suussa.
Ja vaikka mä miten olin varma, että siihen maratonin muuriin ollaan jo isketty päätä niin ei. Se perkele ootti 34km:n
kohdalla. Vaikka olin miten uskotellu että enää 12km, eli normaali lenkki, niin eipä se mitään auttanu. Juoksu oli jo
laahustamista eikä siinä ollu mitään kivaa. Sitten 34km:n kohdalla tuli todistettua se, että kun vauhti hidastuu
tarpeeksi niin se lakkaa. Ne aivan lyhyet kävelypätkät muuttu pidemmäksi talsimiseksi. Tuntu pikkasen janottava vaikka
mahassa kyllä tuntu olevan nestettäkin. Jalat oli loppu ja niitä särki ihan tarpeeksi yhelle miehelle. Se huippuvauhti,
eli 5:14/km lyssähti 35km:n kohdalla vauhdiksi 6:11/km. Helpostihan se tippuu kun vaan kävelee. Sykekin tuli alas samaa
vauhtia. Ja se viimenen kymppikin tuntu olevan yhtä helevetin suoraa. Jotta homma ei olis liian helppoa niin välillä
siinä oli loivaa nousua joka tuntu jatkuvan rannikolle asti ja tietysti vielä vastatuulta. Ihmettelin siinä vieläkin
enemmän reitin nopeutta. Siis kyllähän reitti on aivan hemmetin hieno, sen takia kannattaa juosta, mutta ei se
perkele mikään nopee oo. Mä voin sanoo heti puolenkymmentä nopeempaa reittiä. Ja tätä jälkipeliä mulla olikin aikaa
pelata kun joku tuntu kantavan niitä kilometritolppia jatkuvasti kauemmaksi. 36km 6:36, 37km 6:25, ajattelin tän
olevan jo helevetin huono vitsi. Sitten kun siltä ikuisuuksia tuntuvalta suoralta päästiin pois, niin satuin
kävelemään pätkän samaan aikaan Laaksosen Tapanin kanssa. En nyt oo nimestä aivan 110% varma, mutta melkein. Miehen
numerosta mulle jäi mieleen 107 ja muistelin sen alkavan vielä kakkosella. Tapani oli 50v ja juoksemassa puolimaratonia.
Mies kerto nilkan olevan kipee ja mä valittelin melko ikävältä tuntuvaa rakkoa oikeessa jalassa. Siinä sitten
enimmäkseen käveltiin ja välillä juostiin. Tapani kaipaili vähän kylmä sprayta nilkkaan, mutta totes sen sitten turhaksi
kommentilla "Turpoo se kuitenkin". Siinä taivallettiin ja puhuttiin niitä näitä. Tapani oli innostunu vähän vanhemmalla
iällä kovasti opiskelemaan yms. Ja sitten taas juostiin. Koko reissun pohjakilometriksi tuli tuo 38km ajalla 7:36.
Yhessä päätettiin että maaliin mennään vaikka väkisin. Vielä yks kilsa 7:33. Sitten mä rupesin laskemaan, että kun
maaliin on enää reilut pari kilometriä niin mä kiristän ettei tästä tulis mun urani hitanta maratonia. Tapani päätti
jatkaa kävely-juoksua kun nilkka ei kestäny juosta jatkuvasti. Mun rakko varpaassa tuntu puolestaan paremmalta kun
juoksi.
Siinä sitten morjestin ja kiihdytin hieman vauhtia. Tai tiiä siitä kiihdyttämisestä, mutta 3:36 alitus siinteli mielessä
enkä mä ollu enää valmis luopumaan siitä. 40km aikaan 6:46 ja vitonen 34.57, jihuu :/ Vaikka jalkoja särki niin päätin
painaa etiäpäin. Vauhti ei ollu huima, mutta kilometri vaihtu. 41km 5:29 ja oltiin melkein lopussa. Viimesessä
risteyksessä yks nainen juoksi pientä ässää kun painelin siitä ohi. Seuraavaksi näin sen kun kantovat sitä paareilla
maalissa, kovaa on leikki. Viimenen täys kilometri meni 5:15 ja siihen sai kyllä olla tyytyväinen. Selkiä tuli vastaan
ja ohi ei tainnu kukaan kiirehtiä. Vielä radalla hidas loppukiri ja kello osotti aikaa 3:33:02.
kaikesta huolimatta maaliin päästiin. Palkinnoksi mitalli ja nurmikolle makaamaan. Siitä ylöspääsy oli vähintäänkin
mielenkiintosta. Takareidet ja pohkeet oli totaalisen valmiita kramppaamaan ja jalassa muutama rakko. Siiän sitten
tuumailin, että tosi hieno maraton, mutta samalla vaikein mitä oon ikänä juossu. Sää teki tepposet, mutta totaalinen
hyytyminen oli silti yllätys. Takareisien ja pohkeiden hyytyminen kohdisti ajatuksia kenkiin. Oisko noissa New Balanceissa
Asicsia niin paljon matalampi kanta, että rasitus siirty takareisille ja pohkeille. Noilla ajatuksilla laahustin
suihkuun.
Nyt pari päivää juoksun jälkeen etureidet on tosi kipeet ja samoin tuo jalkaterän sisäpuoli. Tosin jalkaterä ei oo kuin
vähän kipee. Rakkojen virallinen lukumäärä on kolme.
Tapahtumana Suvi-ilta oli ihan myönteinen kokemus. Aina kun on parannettavaa, niin puolimaratonistä lähtien
juomapisteiden tarjoiluun ois voinu kuulua rusinoita yms mitkä tuli kuvaan vasta lähempänä maalia. Lisäksi
juomapisteistä ois voinu olla joku opastaulu ilmottamassa pikkasen aikasemmin. Vessoja reitillä ei ollu eli
myös niitä sinne lisää. Kisapaikaltakin löysin niitä aika vähän, mutta eipä niihin kyllä ollu mitään mammuttimaisia
jonojakaan. Kisa-alueen kartta ja reittikartta oli hieman onnettomia. Lisäksi reittikartasta puuttu huoltopisteiden
merkinnät niin, että mukana ois näkyny myös kilometrit minkä kohdalla se on. Reittimerkinnät oli hoidettu hyvin,
samoin opastus. Eksymisen vaaraa ei ollu kertaakaan koko matkan aikana. Maisemat reitillä on semmoset, että pelkästään
niitten takia kannattaa osallistua. Myöskin keskeyttäneiden kuletukset maalialueelle oli hoidettu hyvin, keräilyautoja
ajo varsin tiuhaan. Koko tapahtuman suurin miinus on vähintäänkin tylsä viimeset 10-12km. Se on semmosta tappavaa
suoraa jossa on pientä nyppylää ja vastatuulta. Toisaalta samaan aikaan siinä on paluumatkalla puolikkaan juoksijoita,
joten ei tartte mennä ihan yksin. Alla juoksun sykekäyrä, mitali yms.
|
|
