Warning: include(valikko.html) [function.include]: failed to open stream: No such file or directory in /var/www/customers/seponkotisivutcom/public_html/suviilta2005.php on line 26 Warning: include() [function.include]: Failed opening 'valikko.html' for inclusion (include_path='.:/usr/share/pear:/usr/share/php') in /var/www/customers/seponkotisivutcom/public_html/suviilta2005.php on line 26 Forssan Suvi-ilta maraton 18.6.2005 Forssan Suvi-ilta, monen kuukauden ja alle 3h -projektin tavoite. Tarkoituksena oli pistää ennätykset uusiksi, ja vieläpä ihan reilusti. Viimenen viikko ennen maratonia oli aika stressaava. Oli alottaminen uudessa työpaikassa yms. Eli viikko hujahti ilman, että maraton pyöris jatkuvasti mielessä. Tiistaina alottelin tankkausta malton ja pastan voimalla. Samaa rataa jatku sitten kolme päivää ja perjantaina söin melkein normaalisti, korvasin vaan normaalia ruokaa hiilihydraattisemmalla kun siihen oli mahdollisuus. Lauantaina heräiltiin 8.40, kun töissä piti lähtä käväseen vielä kymmenestä eteenpäin. Onneksi homma oli ohi tunnissa ja olin jo ennen kahtatoista matkalla kotiin. Siinä metrossa istuessa rupesin miettimään että mitä söis ennen lähtöä. Startti 16.30 ja aamupala ysiltä. Väliin jää aika monta tuntia. Edellisenä iltana olin vaan vähän nakellu tavaroita kasaan ja miettiny mitä pitäs ottaa mukaan. Kaupasta tarttu mukaan palautusjuoma ja dexalin glukoosipastilleja. Sitten vaan kotiin nuudeleita keittelemään. Nuudeleiden perään heittelin vielä hiemman hedelmäkeittoa ja mysliä. Samalla tavarat lenteli kassiin ja kävin mielessä läpi listaa mitä pitäs olla mukana. Geelien määrä tuotti vähän vaikeuksia kun reittikartasta ei käynny ilmi juomapisteiden sijainteja, siis kilometrikohtia. Ratkasu oli ottaa koko säkki mukaan ja suorittaa valinta vasta Forssassa. Sitten vaan auton nokka kohti Forssaa. Matkalla poimin puolikasta juoksemaan menevän Kasun mukaan tosta keskustan tuntumasta ja sitten matkaan. Forssaan saavuttaessa lämpömittari näytti 23,5 astetta ja aurinko paisto. Perille oli selvät ohjeet joten sen suhteen ei ollu ongelmia. Sitten vaan auto parkkiin ja numeroa hakemaan. Numeron sain nopeesti ja sitten kuluttelin aikaa tuttujen kanssa jutellessa. Seuraavaksi piti tutustua paikalle tulleen Intersprotin tarjontaan, ja mukaan tarttu uudet lyhyet trikoot. Semmoset shortsit ostetaan sitten kun juostaan maraton alle kolmen tunnin. Aikasemmin oli sovittu, että tavattas palstan porukoitten kanssa lähtövaatten tuntumassa 15.30. Sinne siis raahautumaan nurmikolle istuskelemaan. Siinä syötiin sitten banaania ja jutusteltiin. Nälkä tuntu kans vähän vaivaavan ja söin vielä pari korppua. Samalla kateltiin kartasta minne päin se reitti tästä lähtee kulkemaan ja meneekö pilveen ennen lähtöä vai ei. Tuuli oli kans aika navakka. Näytti siltä, että alussa olis myötätuuli ja lopussa vastatuuli. Olosuhteet siis just huonommasta päästä. Kolme varttia ennen lähtöä lähdin sitten vaihtamaan juoksukamppeita päälle. Geelejä päätin ottaa viis kappaletta, sekä puolet glukoositableteista. Kun ulkoasu oli hieman urheilullisempi, niin vein tavarat säilytykseen ja lähdin ulos kävelemään ja "keskittymään". Forerunner löysi satelliitit ja tuli suoritettua viimeset tyhjennykset. Matkalla lähtöviivalle ehti vielä vaihtamaan viimeset kuulumiset tuttujen kanssa. Siinä ihmetellessä pälkäti päähän että eihän mulla oo ollenkaan hikipantaa mukana! Mieleen muistu pari ensimmäistä maratonia joitten jälkeen silmät oli ollu pari päivää punertavat ja turvonneet kun hiki oli löytäny tiensä väärään paikkaan. En kuitenkaan lähteny hakemaan hikinauhaa kun tuuli oli kuiteskin aika reipas. 16.30 pamahti lähtölaukaus ja porukka säntäs matkaan. Keli oli edelleenkin aurinkoinen, mutta tuuli kuletteli pilviä kohti aurinkoa. Koska keli oli edelleenkin kuuma, niin päätin lähtä liikkeelle ennätysvauhtia ja juoda paljon. Ja jos riskiä otetaan, niin otetaan sitten niin ettei harmita. Ensimmäinen kilometri oli takana ajassa 4:01. Vähän liian nopeesti ja niinpä vetäsin vähän käsijarrua. Sitten kilometrit rupes menemään siihen 4:14 pintaan. Heti alussa muistu kuitenkin mieleen viime keväänä juostu Oulun Terwamaratoni ja sillon vauhdin helppous. Nyt juoksu kyllä kulki, mutta ei se helppoa ollu. Koska keli oli kuuma, niin päätin heti ensimmäisestä huoltopisteestä lähtien juoda ainakin kaks mukia vettä. Vitosen kohdalle tultiin ajassa 21.03, eli just alle 3h vauhdissa. Matka jatku pitkin kylän kujia ja vielä kuudeskin kilometri oli 4:14. Sitten mittariin kellotettiin 4:25 ja heti perään 4:27. Huoltopisteellä olin nakannu ensimmäisen geelin naamaan ja siitä kiitoksena kilometri 4:24. Syke oli oikeestaan ensimmäiset 5km ollu hallinnassa, mutta nyt taottiin tasasesti semmosta 167 lukemaa. Kymmenelle kilometrille koitin vähän kiristää vauhtia ja seurauksena oli aika 4:11 ja syke 168. Kympin aika oli 42.44, eli 14 sekunttia sitä kolmen tunnin vauhtia hitaampi. Siinä rupes tuntumaan ihan tosissaan ettei tätä vauhtia pitkälle pötkitä. Yhdestoista kilometri puristettiin aikaan 4:01, mutta syke oli lähes taivaissa eli keskiarvo 169. Siinä tein sitten lennosta päätöksen, että pakko hidastaa jos mielin leikkiä tän leikin loppuun. Olin tossa vaiheessa kuiteskin melkein puolikilometriä matkassa 3.10 loppuaikaa edellä, joten päätin puottaa vauhtia ja sykettä sinne 4:30 ja 163 tietämille. Hieman tylsän ensimmäisen kympin jälkeen päästiin vähän hienompien maisemien pariin. Tosin siitä hintana oli muutama vähemmän tasanen maastonkohta. Aurinko paisto ja vettä näky ympärillä, mikäs siinä on juostessa. vauhdin laskun jälkeen kilometri vieri 4:27-4:38 vauhdilla. 15km ohittu ajassa 1.05:01 ja vitosen aika 22,17. Juoksun käänne tuli sitten melko tarkkaan noilla tienoilla. Se mukavassa maastossa juoksentelu muuttu äkkiä yllättävän jyrkkien mäkien kapuamiseksi. Siis olihan ne ihan juostavia, mutta mieleen vaan tuli että näihin kumpareisiin kun vetää paluumatkalla niin tuntuu varmaan mukavalta pohkeissa ja takareisissä. Ne nyppylät hidasti sitten myös mun matkantekoa. Paras kilometri oli äkkiä 4:34 ja hitain 4:46. Geelikin vilahti alas juottopisteellä joka tuli jälleen kerran hieman yllättäen ilman varotuksia. Rupesin myös pistämään merkille ettei yhdenkään juottopisteen yhteydessä ollu vessaa. Mettäänkö sitä pitää painella menemään ja käpyyn pyyhkiä jos hätä tulee? Reitin varrella oli myös suhteellisen tiheesti tätä porukkaa joku grillas ja joi olutta. Melkein teki mieli tekasta varikkopysähdys ja tempasta yks olut ja jatkaa matkaa. Siinä joskus kympin tienoilla tais olla jopa joku "juottopiste" jossa oli myös hieman korkeemman alkoholiprosentin omaavia juomia tarjolla. Nyt oli tyytyminen lämpimään veteen ja vesisieneen. Pään etupuolta välttelin kastelemasta ettei hiki valuis silmiin. Ei sitä sentään tarvi ongelmia lisää kerjätä, kyllä tää sää tarjoo niitä ihan automaattisesti. Juoksu suju kuiteskin ihan mukavasti, ei kuitenkaan yhtä lennokkaasti kuin maratonin kärjellä joka oli jo muutama kilometri sitten pyyhältäny vastaan. Siellä oli tää ruottin Szalkai käressä ja muut kaukana takana. Itellä 20km tuli vastaan ajassa 1.28.22 ja viimenen vitonen oli menny aikaan 23.21. Vauhti oli siis tasasesti hidastuva. Tossa rupes olemaan jo selvää etten mä pysty pitämään tota 4:30 vauhtia. Juoksu olikin muuttunu enemmän maratonille osallistumiseksi kuin oman ennätyksen haastamiseksi. Päätin että nautin tästä loppumatkasta kun juoksukin vielä kulkee ja säästelen niitä paukkuja seuraaviin karkeloihin. Puolimaratoni lähesty sitten ajassa 1.33.49. Siinä äkkiä laskeskelin, että onhan tässä vielä saumoja jos homma jatkuu tasasesti tätä rataa. Sitten rupes tulemaan vielä vastaan tuttuja jotka mä tietysti hoksasin vasta kohdalla enkä ehtiny kunnolla morjestamaan, kannustamisesta puhumattakaan. Huomio rupes sitten melko nopeesti kiinnittymään yhä enemmän ja enemmän siihen omaan juoksuun. Siinä mäkeä kiivetessä mietin jo että on se ihme heppu jonka mielestä tää on nopee reitti. Niitä ylämäkiä tuntu riittävän vaikka kuinka. Kolmas geeli lenti naamaan ja samalla rikkottiin ennätyksiä, kilometri 5:02. Äkkiä se paras kilometri oli 4:42 ja huonoin tuo 5:02. 25km tuli täyteen ajassa 1:52:41 ja vitosen uudet pohjat 24.19. Tuossa kohdassa rupes tuntumaan, että tästä voi tulla viellä he-le-vetin pitkä reissu. Syke ei ollu enää siinä vaiheessa ongelma, kun rupes olemaan vaikeuksia edes pitää sitä ylhäällä. Maisemat oli hemmetin hienot ja nythän niitä oli aikaa ihailla kun jalat rupes tulemaan tönkkönä perässä ja esimerkiksi kilometri 28 meni aikaan 5:16. Siinä sitä riitti ihmettelemistä kun tässä vaiheessa ois pitäny mennä ainakin 45sek nopeempaa vauhtia. Naisten kärkikin paino jossain vaiheessa ohi ja sehän melkein säikähti kun kannustin sitä. Hyvä kun ei pysähtyny :) 30km täytty kun kello näytti 2.17.59 lähdöstä. Vitonen aikaan 25.18. Ei siinä enää mitään maratonin seinää tarvi tulla vastaa, kyllä siihen ollaan lyöty päätä jo pitemmän aikaan. Siinä pistin geeliä naamaan, eikä sen kofeiinikaan tuntunu piristävän yhtään. Janokin rupes olemaan vaikka joka huoltopisteellä join jo vähintään 2 tai 3 mukia. Suolakurkkuakin tuli imeskeltyä ja se opetti sen että sen päälle pitää aina juoda vettä. Hemmeti huono mennä kun on jano ja suolakurkku maistuu suussa. Ja vaikka mä miten olin varma, että siihen maratonin muuriin ollaan jo isketty päätä niin ei. Se perkele ootti 34km:n kohdalla. Vaikka olin miten uskotellu että enää 12km, eli normaali lenkki, niin eipä se mitään auttanu. Juoksu oli jo laahustamista eikä siinä ollu mitään kivaa. Sitten 34km:n kohdalla tuli todistettua se, että kun vauhti hidastuu tarpeeksi niin se lakkaa. Ne aivan lyhyet kävelypätkät muuttu pidemmäksi talsimiseksi. Tuntu pikkasen janottava vaikka mahassa kyllä tuntu olevan nestettäkin. Jalat oli loppu ja niitä särki ihan tarpeeksi yhelle miehelle. Se huippuvauhti, eli 5:14/km lyssähti 35km:n kohdalla vauhdiksi 6:11/km. Helpostihan se tippuu kun vaan kävelee. Sykekin tuli alas samaa vauhtia. Ja se viimenen kymppikin tuntu olevan yhtä helevetin suoraa. Jotta homma ei olis liian helppoa niin välillä siinä oli loivaa nousua joka tuntu jatkuvan rannikolle asti ja tietysti vielä vastatuulta. Ihmettelin siinä vieläkin enemmän reitin nopeutta. Siis kyllähän reitti on aivan hemmetin hieno, sen takia kannattaa juosta, mutta ei se perkele mikään nopee oo. Mä voin sanoo heti puolenkymmentä nopeempaa reittiä. Ja tätä jälkipeliä mulla olikin aikaa pelata kun joku tuntu kantavan niitä kilometritolppia jatkuvasti kauemmaksi. 36km 6:36, 37km 6:25, ajattelin tän olevan jo helevetin huono vitsi. Sitten kun siltä ikuisuuksia tuntuvalta suoralta päästiin pois, niin satuin kävelemään pätkän samaan aikaan Laaksosen Tapanin kanssa. En nyt oo nimestä aivan 110% varma, mutta melkein. Miehen numerosta mulle jäi mieleen 107 ja muistelin sen alkavan vielä kakkosella. Tapani oli 50v ja juoksemassa puolimaratonia. Mies kerto nilkan olevan kipee ja mä valittelin melko ikävältä tuntuvaa rakkoa oikeessa jalassa. Siinä sitten enimmäkseen käveltiin ja välillä juostiin. Tapani kaipaili vähän kylmä sprayta nilkkaan, mutta totes sen sitten turhaksi kommentilla "Turpoo se kuitenkin". Siinä taivallettiin ja puhuttiin niitä näitä. Tapani oli innostunu vähän vanhemmalla iällä kovasti opiskelemaan yms. Ja sitten taas juostiin. Koko reissun pohjakilometriksi tuli tuo 38km ajalla 7:36. Yhessä päätettiin että maaliin mennään vaikka väkisin. Vielä yks kilsa 7:33. Sitten mä rupesin laskemaan, että kun maaliin on enää reilut pari kilometriä niin mä kiristän ettei tästä tulis mun urani hitanta maratonia. Tapani päätti jatkaa kävely-juoksua kun nilkka ei kestäny juosta jatkuvasti. Mun rakko varpaassa tuntu puolestaan paremmalta kun juoksi. Siinä sitten morjestin ja kiihdytin hieman vauhtia. Tai tiiä siitä kiihdyttämisestä, mutta 3:36 alitus siinteli mielessä enkä mä ollu enää valmis luopumaan siitä. 40km aikaan 6:46 ja vitonen 34.57, jihuu :/ Vaikka jalkoja särki niin päätin painaa etiäpäin. Vauhti ei ollu huima, mutta kilometri vaihtu. 41km 5:29 ja oltiin melkein lopussa. Viimesessä risteyksessä yks nainen juoksi pientä ässää kun painelin siitä ohi. Seuraavaksi näin sen kun kantovat sitä paareilla maalissa, kovaa on leikki. Viimenen täys kilometri meni 5:15 ja siihen sai kyllä olla tyytyväinen. Selkiä tuli vastaan ja ohi ei tainnu kukaan kiirehtiä. Vielä radalla hidas loppukiri ja kello osotti aikaa 3:33:02. kaikesta huolimatta maaliin päästiin. Palkinnoksi mitalli ja nurmikolle makaamaan. Siitä ylöspääsy oli vähintäänkin mielenkiintosta. Takareidet ja pohkeet oli totaalisen valmiita kramppaamaan ja jalassa muutama rakko. Siiän sitten tuumailin, että tosi hieno maraton, mutta samalla vaikein mitä oon ikänä juossu. Sää teki tepposet, mutta totaalinen hyytyminen oli silti yllätys. Takareisien ja pohkeiden hyytyminen kohdisti ajatuksia kenkiin. Oisko noissa New Balanceissa Asicsia niin paljon matalampi kanta, että rasitus siirty takareisille ja pohkeille. Noilla ajatuksilla laahustin suihkuun. Nyt pari päivää juoksun jälkeen etureidet on tosi kipeet ja samoin tuo jalkaterän sisäpuoli. Tosin jalkaterä ei oo kuin vähän kipee. Rakkojen virallinen lukumäärä on kolme. Tapahtumana Suvi-ilta oli ihan myönteinen kokemus. Aina kun on parannettavaa, niin puolimaratonistä lähtien juomapisteiden tarjoiluun ois voinu kuulua rusinoita yms mitkä tuli kuvaan vasta lähempänä maalia. Lisäksi juomapisteistä ois voinu olla joku opastaulu ilmottamassa pikkasen aikasemmin. Vessoja reitillä ei ollu eli myös niitä sinne lisää. Kisapaikaltakin löysin niitä aika vähän, mutta eipä niihin kyllä ollu mitään mammuttimaisia jonojakaan. Kisa-alueen kartta ja reittikartta oli hieman onnettomia. Lisäksi reittikartasta puuttu huoltopisteiden merkinnät niin, että mukana ois näkyny myös kilometrit minkä kohdalla se on. Reittimerkinnät oli hoidettu hyvin, samoin opastus. Eksymisen vaaraa ei ollu kertaakaan koko matkan aikana. Maisemat reitillä on semmoset, että pelkästään niitten takia kannattaa osallistua. Myöskin keskeyttäneiden kuletukset maalialueelle oli hoidettu hyvin, keräilyautoja ajo varsin tiuhaan. Koko tapahtuman suurin miinus on vähintäänkin tylsä viimeset 10-12km. Se on semmosta tappavaa suoraa jossa on pientä nyppylää ja vastatuulta. Toisaalta samaan aikaan siinä on paluumatkalla puolikkaan juoksijoita, joten ei tartte mennä ihan yksin. Alla juoksun sykekäyrä, mitali yms.