|
|
Vantaan maraton 3.10.2004
Vantaalla juostiin tänä vuonna siis 3.10. Vuorossa oli tän vuoden neljäs maraton ja yhteensä kymmenes koko "uralla".
Viimestään HCM oli reilua 1,5kk aikasemmin vieny parhaan terän juoksusta. Nyt oli tavotteena saada vaan alle lepposa
juoksu ennen taukoa ja ens kesän harjotuskauden alkua. Juoksut oli jääny aika vähään HCM:n jälkeen. Lepoa oli jotain
3viikkoa ja sitten hajanaisia lenkkejä kerran tai pari viikossa. Oikeestaan vasta viimesen viikon aikana tuli tehtyä ne
parhaimmat treenit ja juoksu rupes jotenkin kulkemaan. Silti edellinen pitkä lenkki oli HCM, joten sen puolesta hieman
hirvitti. Tankkaus oli aikasempia maratoneja hieman varovaisempi. Panostin aikasempaa enemmän pastaan (tyttökaverin
kommentti mun annoksiin: Meinaakko sä syödä nuo kaikki? Taisit tehä taas vähän liikaa...) Mukaan mahtu myös maltoa
vajaa 10 desiä.
Nyt kun eletään lokakuuta niin pukeutuminen maratonille aiheuttaa vähän päänvaivaa. Siksi mä päätinkin ainoastaan valita
juoksukengät edellisenä päivänä ja jättää muun varustuksen valkkaamisen vasta kisapaikalle. Kengistä Nimbukset jää
nyt kotiin ja Trainerit lähtee mukaan. Nuo Nimbukset ei oo yhtä rullaavat ku Trainerit ja muutenkin ne on vähän sellaset
"emäalus" tyyppiset kolossit. Siis kyllähän niillä juoksee, mutta Trainer on parempi.
Sunnuntaina heräsin yhdeksältä ja söin tavallisen aamupalan lehteä lukien. Sitten kamat kasaan ja hieman
kymmenen jälkeen kohti Vantaan Tikkurilaa. Piti varata tätä siirtymistä varten kartta ja hieman enemmän
aikaa jos vaikka pitää vähän seikkailla ennen perille pääsyä. Pelko eksymisestä kuivu kokoon kun opasteet
oli heti kehä kolmosella vastassa. Siitä vaan opasteita seurailen perille. Autollekkin löyty helposti paikka
ja sitten kassi mukana numeroa hakemaan. Numeron sai keilahallilta jossa olikin jo täys hässäkkä päällä.
Päälle mä olin laittanu farkut ja näytinkin erottuvan melko selkeesti muusta urheilijoitten näkösestä
massasta. Piti kuiteskin panostaa kun tarkotus oli mennä mettästämään pizzaa juoksun jälkeen. Sama niitten
kamppeitten on olla päällä eikä repussa. Takasin asiaan. Numeron sain ja sitten pienen vihkosen juoksun
käytännön asioista. Heti vieressä oli myynissä tekstiilejä, sukkia ja kenkiä. Kattelin ensin sellasia
lyhyitä shortseja kun niitä kuulemma käyttää tosi juoksijat :) Päätin jättää vielä väliin ja selvitä
lyhyillä trikoilla. Jääpä tähän tekstiiliurheiluunkin vielä panostettavaa. Mukaan tarttu kuitenkin
musta juoksupipo talven lenkeille. Hinta 21e ja näytti paljon toimivammalta kuin tavallinen pipo. Multahan
löytyy niin karseita pipoja ettei ne päässä kehtaa juosta valosaan aikaan. Uuden pipon omistajana
lähin sitten ettimään pukuhuoneita. Löyty helposti ja kamppeetkin vaihtu hieman urheilullisempaan.
Päällä lyhyet shortsit ja pitkähihanen paita. Muutama näytti pukeutuvan kuin lähtisivät juoksemaan maratonia
tammikuussa. Juoksutamineet kun oli vaihettu niin vein kassin säilytykseen ja sitte urheilusalin penkille
makoilemaan.
Siinä kateltiin maailmaa tovi selällään ja sitten rupes olemaan aika siirtyä ulkosalle. Matkalla tapasin
Karpan ja siinä vaihettiin sitten muutama sananen. Samoin ennen lähtöä törmäsin Kaiukseen joka oli
ollu Turussa kattomassa juoksua ja nyt sitten kans juoksemassa. Ulkona juoksentelin tovin ja suoritin
viimeiset tutustumiset Tikkurilan luonnonvaraseen metsikköön. Forerunnerkin löyti satelliitit nopeesti
vaikka keli oli pilvinen. Vielä tovi venyttelyä ja viivalle.
Tasan 12.00 tuli lupa rynnätä matkaan. Puolikkaan juoksijat lähti hieman eri paikasta ja muutenkin massa lähti
liikkeelle vaivattomasti. Kaiuksen kanssa oltiin juteltu ennnen lähtöä ja juostiinkin eka kilsa yhessä. Sitten
rupes herran selkä loittonemaan ja mä päätin pysyä omassa tahdissa. Eka kilometri kulki 4.44 ja toinen 4.31.
Ekat kilsat oli melko tasasta ja varsinainen nousu tuntu alkavan hieman ennen kolmee kilsaa. Olihan siinä
välissäkin pieni nyppylä, mutta 3-7 oli selkeetä nousua. Nousu oli ihan juostavaa, mutta kun sen juoksee neljä kertaa
niin rupee se mäki hahmottumaan. Seiskasta eteenpäin oli kilsa selkeetä laskua ja sitten laskuvoittosta kieroksen loppuun.
Takasin kuiteskin kolmosen kohdalle. Juoksu tuntu ihan mukavalta ja aikaa kilsaan meni 4.39. Heti tosin huomas että
4.30 on liian kovaa tahtia, mutta tollanen 4.45 tuntu mukavalta. Vajaan neljän kilometrin kohdalla oli eka juottopiste
jossa nappasin geelin kohti ääntä. Mukana oli ruhtinaaliset 8 pussia. Siitä jatkettiin mäkee ylöspäin, 4km 4.52 ja
5km 4.34. Ihan tietosesti vähän löysäsin tuohon mäkeen ja se näkyy sitten väliajassa. Vitosen kokonaisaika oli 23.19.
Jos tuota aikaa vertaa 4.30 tahdilla juostuun joka tietäs sellasta 3.10 aikaa, niin hemmetin nopeesti sitä eroa
rupee syntymään. Nytkin olisin melkein 50sekkaa perässä. Tuota sitten hunttailin mäen päälle, sielä oli kans 7km:n
huoltopiste. Kilometrit 6km 4.41 ja 7km 4.40. Siitä alko sitten alamäki jossa vauhti nousi helposti kun vaan anto
juoksun rullata. 8km 4.20 ja 9km 4.28. Nuo oli siis selkeesti kovempia. Syke koko alkumatkan sellasta 163 tuntumassa
pomppivaa. Yhellä kieroksella oli mittaa 10,5km ja tuo yheksästä kymmeneen ja puoleen tuntu mahottoman pitkältä. Sitä
vaan ootti kieroksen tulevan täyteen. Kymppiin tultiin ajassa 45.54 ja edellinen kilsa oli menny 4.27 vauhdilla.
Noitten alamäkien ansiosta olin menny vitosen melkein 4.30 vauhtia. Sitten vielä puolikas ja oltiin saatu kieros täyteen.
Tais jäädä alamäestä vauhti päälle, mutta syke nousi kans pari pykälää noin 166 keskiarvoon.
Toisen kieroksen alkaessa kilsat meni 11km 4.32, 12km 4.45 eli pikku mäki laski heti vauhtia. Nyt oli jo paljon paremmin
juosta suorinta reittiä eikä tarvinnu kiemurrella massan mukana jokasta mutkaa. Tossa kiekan alussa otin toisen geelin.
Kolmas oli tarkotus ottaa kiekan ekalla juottopisteellä. Juoksu tuntu tässä vaiheessa kaikken parhaimmalta. Oli saatu
jo lämpöä äijään. Ainoastaan pikku tuuli kiekan takalenkillä kylmetti vähän reisiä. 13km 4.20 ja 14km 4.38. Mäkee kiivettiin
mukavasti ylös ja taas geeli kohti ääntä. 15km:n kohdalla 4.39 ja aikaa oli kulunu yhteensä 1.08.48. Mäki jatkuu vielä
pari kilsaa ennen kuin hellittää laskuksi. 16km 4.30 ja 17km 4.38. Elikkäs hyvää vauhtia mentiin. Sitten taas
juottopiste ja alamäkeen kohti kieroksen täyttymistä. Juoksu kulki ja kilometrit vilahteli aikoihin 4.33, 4.23, 4.43.
20km taittu aikaan 1.31.36. Samaa tahtia maraton kulkis 3.13 aikaan. Elikkäs tässä oltiin vielä ennätysjahdissa.
Seuraava 4.27 ja puolikkaan kohdalla 1.36. Sitten oltiinkin taas lähdössä kolmannelle kiekalle. Maalialueella sateli
vähän vettä kun heitin geelin suuhun ja jatkoin matkaa. Seuraavat kilsat 4.48, 4.33, 4.46, 4.51. Taas oltiin ylämäessä ja
nyt rupes jo tuntumaan hieman jaloissa. 25 kilsaa takana ja 1.55.01 takana. Mäki rupes siis jo painamaan ja hitain
vitonen koko maratonilla tuli tauluun. Mäki tuntu jaloissa jolloin takareidet rupes olemaan ne ensimmäiset jotka
rupes kiristämään. Normaalisti ne on etureidet mutta nyt välistä näinpäin. Sitä hemmetin mäkeä olis siis vielä 3km
ja nyt jo olis alamäen tarpeessa. Viides geeli naamaan ja hieman syvempään etunojaan. Kilsat 4.38 ja sitten tuli se
ensimmäinen viiden minuutin kilometri. Piti siis juosta 27km, väsymisen kannalta ihan aikataulussa. Sitä oltiin nyt taas
mäen huipulla. Kilometri oli merkitty siten, että kun kieros oli 10,5km niin joka toisella kieroksella kilometrit täytty
maratonilla samassa kohdassa. Elikkäs joka toisella ei täyttyny. Kun mies rupes väsymään, niin pää ei oikein älynny
millä kieroksella se on menossa. Tai sitten pää toivo olevansa jo kieroksen edellä. Siispä 28km:n kohdalla tuli
ensimmäinen hutipainallus kilometriajoissa. 28 kilometri suju aikaan 4.50. Siitä jatkettiin taas alamäkeä, joka ei tullu
yhtään liian aikasin, kohti kolmannen kieroksen täyttymistä. Kilsat 4.42, 4.59. Elikkäs 30km taittu aikaan 2.19.11.
Ja sitten taas yli 5min kilsa aikaan 5.08. Tästähän alkaa tulemaan tapa. Viimenen kieros alko 31.5km:n kohdalla.
Sitten taas sekos pää laskuissa ja tarkka kilometri jäi merkkaamatta. Viimenen kieros alko ja otin kuudennen geelin.
Samalla ohitin Hans Mannstenin, miehellä takana reilusti yli 400 maratonia. Siinä se veteli korvalaput korvilla
rauhalliseen tahtiin. Hansin loppuaika oli 5.42.55, ja taas miehellä yks maraton lisää. Viimenen kieros alko ja hauskaa
oli niin pitkään kuin kaaroin pois maalialueelta. Jaloissa tuntu jo hyvin juostu matka. Edessä ja takana oli hyvin
tilaa. Liikkeellä rupes olemaan jo niitä jotka oli yhen kieroksen jälellä. Matka jatkuu, eihän täältä muuten pois
pääse. Seuraavat pari kilsaa 10.25 tarkempaa ei pysty sanomaan kun taas sekosin kyltissä. Sitten taas ruvettiin
kiipeemään nyppylää ylöspäin. Kilsa aikaan 5.22. Jaloissa tuntu, mutta kipu ei ollu mitenkään pistävää/terävää. Ennemminkin
se oli sellasta pehmeetä puristusta. Siis sellasta jonka "päälle" pääsee helposti. Ehkä helposti on väärä sana, mutta
kuiteskin juoksua pysty jatkamaan ilman mitään miettimistä kävelytauoista. 35km täytty edellisen kilsan ollessa 5.14.
Seittemän geeliä menny ja vielä yks taskussa. Se oli tarkotus tempasta viimesellä juottopisteellä vaikka maku alko jo
ällöttää. Tosin mä olin kuvitellu laatottavani jo kuudennen kohdalla, joten ei mitään hätään maun suhteen. Väliaika 35:n
kohdalla 2.45.14. Vitostenkin ajoista näkee, että nyt sitä eroa rupee tulemaan. Muutama 30km:n lenkki harjotuksissa ois
ollu poikaa. Vois olla nytkin hieman helpompaa. Minkäs teet, nyt vähän myöhästä itkee kun on jo housussa. Ainut ilo ja
murhe oli enää 3km jatkuva nousu. Sitten ruvettas olemaan päällä ja valmiina tulemaan alaspäin. Välillä kuulu maalipaikalta
kuulutuksia kuinka kärki lappo jo maaliin. Ei oltu palkinnoilla tänään :) Matka jatku 36km 5.31, helevetti. 37km 5.19.
Viimenen kilsa tätä mäkeä ja sitten alas. Jaloissa kipu vaan puristi, 38km 5.25. Kuka muistaa millon meni kilsa
alle 5min? 39km 5.25. Nyt kuiteskin rupee aurinko hymyilemään kun oltiin viimesellä juottopisteellä. Otin geelin ja olin just
ottamassa vettä kun joku huusi, että "Hyvä Seppo". Mitään aavistusta kuka se oli tai huusiko se mulle. Kiitos jos
tunnistat ittes. Mä näytin siinä vaiheessa varmaan niin tunnelissa olevalta että oksat pois. Onneksi siitä kohdasta
ei päässy kuin alaspäin, kirjaimellisesti. 40km 5.13 ja väliaika 3.12.08. Viimeset 2km oli sitten yhtä tuskaa. Kyttäsin
Forerunneria ja laskin metrejä maaliin. Homma ei oo koskaan tässä vaiheessa tuntunu mukavalta, paitti sillon kun
tehdään ennätystä. Sekin johtuu varmaan siitä, että tietää maratonin kestävän vähemmän kuin aikasemmin. 41km 5.20,
ja viimenen täys kilsa 4.57. Elikkäs tuota vois varmaan sanoo loppukiriksi. Mun mittarin virallinen loppuaika oli 3.23.23.
Syke lopussa 171. Koko reissun keskisyke 165. Kymmenes maratoni takana.
5km 23.19
5-10km 22.35
10-15km 22.54
15-20km 22.48
20-25km 23.25
25-30km 24.10
30-35km 26.03
35-40km 26.54
|
| >
-Tässä on reitin reittiprofiili. Kuva on numeron mukana jaetusta lehtisestä. Sama profiili löytyy myös järjestäjien
kotisivuilta. Kieroksen korkeusero on 22m ja kumulatiivistä nousua per kierros tulee 60m.
|
>
|
|
-Tästä näkyy sitten juoksun sykkeet. Keskisyke nousee 1,5h asti ja noin 2,5h jälkeen se alkaa taas laskemaan. Lopussa
taas pientä nousua.
Kokonaisuutena juoksu meni paremmin kuin olin suunitellu. Oli yllättävän helppoa päästä aika kovaankin vauhtiin.
Puolikkaan jälkeen rupes kuitenkin pitkien lenkkien puute vaivaamaan ja homma hidastu. Puolikkaan aikahan oli 1.36.
Lopussakin pysty jatkamaan juoksua vaikka lihakset menikin jumiin.
Tapahtumana Vantaan maratoni oli parempi kuin olin odottanu. Osallistujia oli paljon ja järjestelyt pelas. Osallistumismaksukin
oli halpa. Mitään mainoksia tai muuta krääsää ei saanu mukaansa, mutta yks myyntipiste sieltä löyty josta ois
voinu ostaa kenkiä, vaatteita yms. Maalissa sai pussillisen sapuskaa (jugurtti, juusto, leipä, vähän suklaata ja hedelmäsokeria).
Unohtukohan tuosta jotain... Lisäksi oli tietty banaanit, suolakurkut ja juomiset. Lisäksi iso plussa tulee arvontapalkintojen suuresta määrästä. Ittekkin voitin
juomapullon. Reitistä on vähän hankala sanoa mielipidettä. Vaikka siinä on pitkää nousua, niin myös laskua löytyy.
Tietty tollanen ylämäki rupee sitten tuntumaan juostessa. Mitään jyrkkiä käänöksiä ei pahemmin oo jotka pudottas
vauhtia. Reitti kulkee aluksi pellon läpi ja kiemurtelee sitten asuinalueella kunnes laskeutuu autotien vartta alkuun.
Elikkäs myös vaihtelua löytyy. Kun noita juoksijoitakin oli paljon liikenteessä niin yksin ei tartte juosta. Aina on
joku edessä tai takana. Kokonaisuutena hyvä tapahtuma.
|
|