Säihkysääri Sky ja Nopsajalka Niilos Euroopanmestaruuskilpailu issa: osa 1

Hei! Minun nimeni on Säihkysääri Sky ja tämä kaverini tässä on Nopsajalka Niilos ja hän on joukkueemme kapteeni! Joukkueemme nimi on Orange Team Huayaubu.... Ei tästä tule mitään, tiuskaisi Säihkysääri ja läpsäytti läppärin luukun kiinni. Minä en osaa koskaan kirjoittaa tuota busan nimeä oikein! No ei se nyt ole kummakaan, vastasi Nopsajalka rauhalliseen tapaansa, olethan valvonut jo yli 50 tuntia vai taisit sinä parin tunnin nokoset paluumatkalla sentäs ottaa. Meneehän siinä jo senat sakaisin! No mitä minä sitten kirjoitan blogiini, kysyi Sky ja katsoa tillitti punertavine silmineen Niiloksen pyykinpesutouhuja. Pyykättävää näytti olevan kokonainen vuori tai ainakin tunturi! No, laita siihen vaikka aluksi linkki kisaan, jossa juuri olimme ja sellaista...

http://rogaining.fi/index.php?&hl=fi

Lauantai aamu. Ylläksen Äkäshotellin lämpimien, pehmoisten ja puhtaiden lakanoiden alta ei olisi halunnut nousta sitten millään, mutta pakko oli. Aamupala tarjoillaan klo 7, sitten pojat noutavat meidät kisapaikalle ja karttojen jako aloitetaan klo 9! Itse kisa alkaa klo 12, mutta ennen sitä piti emitit tai viralliselta nimeltään siis käytössä oli Sportident-card systeemi - tyhjennettiin ja sitten vielä tarkistettiin ja siirryttiin lähtöalueelle. Jännitti. Vaikkakin suurin jännitys oli valunut jäsenistä jo edellisen päivän aikamoisia kommervenkkejä sisältäneen matkan aikana. Lisäksi oli sen verran outoa matkata pienessä asuntoautossa viiden entuudestaan tuntemattoman miehen seurassa, että itse kisaan valmistautuminen ja reitin suunnittelu meni oikeastaan vierestä katsoen eli taas laitoin Niiloksen hartioille enimmän vastuun. Autoin sen minkä pystyin, mutta annoin silti suunnittelurauhan. Kävin tietenkin välillä myös vakoilemassa Eskon ja Eräpolun kartan piirtämistä ja kurkkasinpa Alpon ja Pekankin telttaan...

Kuultuaan, että meidän ensimmäiselle reittiversiollemme tuli matkaa peräti 170 km huudahti Pekka telttansa uumenista, että ihan hyvin - jos aikaa on viikon verran sitä taivaltaa!

Viimein lähtölaukaus pamahti ja porukka säntäsi matkaan n. kolmeen eri suuntaan. Me taisimme lähteä siihen suuntaan mihin oli vähiten lähtijöitä ja olimme sopineet, että emme tällä reissulla sitten juurikaan juokse - ei ainakaan aluksi! Kuitenkin vähän ennen lähtökäskyä Niilos sanoi, että varmana me juoksemme tuon ensimmäisen mäen alas ja niinhän siinä sitten kävi. Pientä lämpöä hankittiin pintaan, mutta pian siirryimme reippaaseen kävelyyn.

Katso, poroja, huudahti Nopsajalka, mutta Säihkysääri oli niin keskittynyt laittamaan töppöstä toisen eteen ja katsomaan kengänkärkiinsä, ettei vaan kompastuisi juuriin ja kiviin ja tupsahtaisi kuonolleen varvikkoon, ettei meinannut edes huomata moisia otuksia nenänsä edessä. Hirveästi poroja ei nähty ja nekin asutuksen lähellä, mutta metsässä kuulimme vain kellojen kilinää. Onneksi yön pimeinä hetkinä Skyllä oli täysi työ pysyä kaidalla polulla ja kivikossa pystyssä, etteivät karhut tulleet edes mieleen.

Ensimmäiset rastit ja ensimmäinen peninkulma jos toinenkin mentiin hiljakseen kävellen, mustikoita poimien ja lakkoja noukkien rastilta rastille suunnitelman mukaan. Jonkin verran oli kanssakulkijoitakin ja yhden virolaisparin kanssa taivallettiin muutama rastiväli. Me leimattiin aina ensin. He kävelivät niin vauhdikkaasti, että ohittivat meidät joka kerta, mutta aina me kuitenkin oltiin rastilla ensin hieman eri rastille lähestymisreitin valinnoista johtuen. Pientä keskinäistä kisailua siis! Kukastunturi ylitettiin ja siinä vaiheessa alkoi tulla joukkueita tosi paljon vastaan. Kurun kisaan verrattuna, jolloin ei todellakaan kohdattu montaa sielua nyt nähtiin kymmenittäin joukkueita.

Morjens, huikkasi Säihkysääri ja Nopsajalka säesti. Moi, huudahti Nopsajalka ja seuraavalle, helou! Mutta läheskään kaikki eivät tervehtineet iloisena taivaltavia kumppanuksia. Ja mehän ei moisesta pahastuta, totesi Sky ja moikkasi taas seuraavaa vastaantulevaa paria. Rastit olivat melko helppoja, ihmiset sen sijaan aina ei!

Voi ei, taas tätä suota ja märkää, huudahdus kuului usein Säihkysäären mustikoiden sinistämiltä huulilta, eihän tästä pääse yli jollei uppoa polvia myöten. Kierretään vähän, lupasi Nopsajalka ja niin kierrettiin, yhden jos toisenkin kerran, vaikka turhaahan se oli, jalat oli läpimärät kuitenkin! Sky on niin turhamainen, mietti varmaan Niilos, vaikka tiesi, että kumppani oli vaan niin hemputin kylmänarka ja huono ja kokematon metsässä kulkija eikä häntä itseäänkään kovin houkutellut ajatus tallustaa litimärillä kengillä koko reissua läpi ja niin vaihdettiin välillä kuivat sukat ja laitettiin muovipussit jalkoihin. Kiva konsti! (Jonkinaikaa jopa toimiva...)

Ilma oli kuitenkin lämmin, n. 15-16 astetta ja matkaa taivallettiin lyhythihaisellakin paidalla välillä. Yhdellä rastilla sain aikamoisen verisen pitkän naarmun käsivarteeni, mutta punotus lakkasi kun valutti siihen kylmää vettä purosta. Merkityt vesipisteetkin olivat puroissa. Matka sujui rattoisasti, mutta jotenkin hitaasti. Lisäksi ukkovarpaani viereistä varvasta alkoi särkemään kovasti. Se oli ollut jo tammikuusta asti kummallinen sen jälkeen kun siihen tuli mojova rakko kynnen alle. Paksu ja punoittava ja joskus sitä särkee. Kylmä vesi kuitenkin puudutti pian kivun.

Voi tuolta se sade nyt tulee, totesi Säihkysääri tähyillen taivaanrantaan ja pian saivatkin molemmat kaivaa sadetakit repuistaan. Ropina alkoikin oikein voimalla ja ukkosen säestyksellä. Eikä aikaakaan kun Skyn mieliala alkoi laskemaan eikä oikein huvittanut edes laittaa murua rinnan alle, vaikka Niiloksen repussa oli vaikka mitä herkkuja juomasäiliön lisäksi. Skyn repussa sen sijaan oli melkein pelkästään varavaatteita ja ensiaputarvikkeita ja sieltä kaivettiin pitkähihaista vielä takin alle ja lippiksen kaveriksi korville lämmittävää buffia ja vielä hanskatkin.

Päättäväinen ilme ryppyisellä naamallaan ja kylmästä kohmettuneet varpaat tanakasti menosuuntaan osoittaen Säihkysääri kuitenkin jatkoi tasaista talsimista Nopsajalan perässä. Niilos luki karttaa ja suunnisti. Säihkysääri yritti pitää juttua yllä ja oli tarkkana ettei liukastunut märillä pitkospuilla tai kompastunut juuriin. Kyllä minä tämän reissun menen, vaikka konttimalla, hän lupasi itselleen. Oli luvannut jo aikoja sitten, että koko 24 tuntia ollaan reissunpäällä ja mennään eteenpäin.

Illan pimetessä ja Yllästunturin huipun piirtyessä ukkospilviä vasten alkoi jo väsy painaa hartioita. Tuonne korkealleko minun pitäisi kiivetä, ajatteli Sky itsekseen ja kyllä - suunnitelma oli hakea yksi 9 pisteen rasti huipun tuntumasta ja sinne olisi nyt mentävä sitten pimeässä. Lamput kaivettiin esiin ja lähdettiin kapuamaan. Reitti oli kuitenkin sellainen, että palasi välillä palan matkaa alaspäin ja sitten taas ylös. Nyt oli oikea polkukin välillä hukassa risteyskohdissa, mutta hyvän onnen ansiosta ja tietysti oivallisella suunnistustaidollaan Niilos selvitti tämänkin rastin ja pitkän ajan päästä alkoi alamäki ja mielialaa nosti ajatus siitä, että pian päästäisiin vaihtamaan lämpimämpiä ja ennen kaikkea kuivia vaatteita ja toiset kengät. Ja syömääään, tiimin molemmat jäsenet totesivat yhdestä suusta! Säihkysääri haaveili suu kylmästä höyryten parista kupillisesta kuumaa kahvia...

Ihana oli se hetki kun viimein saavuttiin kisakeskukseen n. klo 00:30. Taukoon kului aikaa n. 40 minuuttia, koska kaikki vaihtovaatteet olivat jo valmiiksi pussissa ja kengät ojennuksessa teltassa. Lautaselliseen puuroa, voileipää, pullaa, kouralliseen sipsejä ja kolmeen kupilliseen kahvia ei myöskään tuhlattu liikaa aikaa. Kengät vaihdettiin ja pesinpä omat ihanaisen ryppyiset varpaani lämpimän veden alla vessassa ja levitin uudet vaseliinit!

Jo hyvissä ajoin ennen kisakeskukseen tuloa oli jatkoreittiä muutettu, laskutoimituksia tehty ja moneen kertaan mietitty uusiksi. Olimme joutuneet hitaan vauhdin ja pitkän surkean suo-osuuden vuoksi jättämään kaksi rastia hakematta, mutta sen sijaan oltiin otettu pistona yksi ylimääräinen 9 pisteen rasti. Olimme ihan tyytyväisiä siihen astiseen ja hash housessakin olimme liki suunnitellussa ajassa, ehkä vain noin tunnin puolitoista myöhässä. Tosin se nousu tunturiin siitä suunnasta pimeässä ei ollut niin kauhean hyvä idea!

Tällä ensimmäisellä puoliskolla ei paljoa syöty. Kaikki patukat olivat vielä repussa. Ainoastaan hotellin aamupalapöydästä pöllityt ruisvoileivät ja sämpylät ja yksi kananmuna, vähän salmiakkia, sekamehua maltolla terästettynä oli Niiloksen juomarepussa 1.5 litraa ja se riitti ihan hyvin, lisäksi vesipullona toiminut puolen litran jaffa juotiin ja sen jälkeen täytettiin pullo vedellä.

...jatkuu huomenna

tässä yksi kuva yö osuudelta...