Lähtölaukaus ammutaan!
Corraalit etenevät verkkaisesti eteenpäin kävellen ja 3min30sek kestää minulta 7. karsinasta ylittää lähtöviiva, yli 7000 maratoonaria edelläni, aivan mahtava ihmismeri näkyy ja juoksu alkaa alamäkiosuudella. 1. maili menee huimaan aikaan 7min ja keskisykekin on vain 152
Saavumme tuota pikaa virallisesti Hopkintoniin.
Reitillä ohitamme kaupungin toisensa jälkeen, jokaisessa kaupungissa varmaan kaikki kylän lapset ovat kerääntyneet tien varteen. Juoksu juostaan perinteisesti huhtikuun kolmantena maanantaina ns. Patriots day - kaatuneiden muistopäivänä. Tänä vuonna huhtikuun kolmas maanantai sijoittuu kalenterissa myöhäisimpään mahdolliseen ajankohtaan kun lisäksi huomioidaan karkausvuosi. Päivä on vapaapäivä julkisella sektorilla ja mm. pankit ovat kiinni.
Virallisten juomien lisäksi lapset ojentelevat lohkottuja appelsiineja ja vesimukeja, silloin tällöin käsipyyhepaperia ja ilmeisesti jonkinlaista karkkiakin on tarjolla. Lapset ovat kädet ojossa ja useamman kymmenen lapsen kanssa paiskaamme kättä. Kaikilla on hauskaa, sää on mitä mainioin ja aurinkokin paistaa jo pilvien takaa. Juostessa on kiva tarkkailla myös yleisöä: Pikkuveli opastamassa sisaruksiaan "Pitäkää ne kätösenne tällä tavalla ylhäällä, eihän ne juoksijat muuten saa niitä appelsiineja".
Wellesley on aivan kuin
kirjoitin aikaisemmin blogissani. Tyttöjen kirkuminen kuuluu ainakin puolen mailin päähän, tiedän mitä odottaa. "Kiss me"-tauluja siellä täällä, jopa "Kiss me senior", odotin näkeväni "Kiss me Finn". Edelläni juokseva mustaihoinen mies saa 3 pusua ja yhden takapuolelle läpsäisyn. Televisiossa eräs mies kertoo saaneensa 26 pusua, yksi kullekkin mailille ;) Kanssajuoksijoiden kanssa olemme yhtä mieltä että me Bostonin ensikertalaiset olemme kyllä kokeneet jotain aika ainutlaatuista.
Välimatkat on merkitty sekä mailin että kilometrin välein. Viralliset väliajat otetaan 5km välein ja puolivälissä. Juomapisteitä tuntuu olevan lähes joka maililla, välillä kyllästyn gatoradeen ja siirryn vesilinjalle.
Yleisöllä on hauskoja plakaatteja juoksijoiden kannustamiseksi. Boston Globe kirjoittaa erään naisen suorittaneen jopa kosinnan juoksun aikana. Nainen oli saapunut poikaystävänsä kanssa New Brunswickistä urheilumessuille, mies oli hakenut kilpailunumeronsa ja nainen haki messuilta plakaatin jonka avulla kannustaisi kuudetta Bostonin maratonia juoksevaa sulhasehdokastaan. Muutamia tunteja ennen kisaa nainen oli päättänyt että hän kosii miestään juoksun aikana ja kirjoitti plakaattiin "Marry me JPH". Tavallisesti nainen oli kirjoittanut vain "Run John Run" tai "Go John Go" mutta nyt viestillä olikin jo astetta vakavampi merkitys. Hieman yli kaksi tuntia juoksun startista mies näkee plakaatin, pysähtyy, suutelee naista, ottaa paitansa pois ja jatkaa matkaansa. Kaikki tuo vain noin 10:ssä sekunnissa. Naisen mukaan tuo oli ensimmäinen kerta kun mies on koskaan edes pysähtynyt maratonin aikana. Naiselle tuli kiire ehtiä maaliin ennen miestään....
16 mailin kohdalla alkaa neljän ylämäen sarja joka päättyy 21 mailin kohdalla Heartbreak-kukkulan päälle. Mäet ovat aika vaatimattomia mutta ne tulevat juuri siinä kohtaan kun maratoonari tavallisesti kokee ns. muurin. Heartbreak hill, suomalaisittain noin rusinankokoinen mäki kuten Warkaus-maratonilla järjestäjät kuvailevat omaa nousuaan 7 ja 8 km välillä. Heartbreak hill on vaatimattomampi kuin se 30m nousu. Mäen päällä on lapsia plakaattien kanssa "Beat the hill".
Bostonin historia ja maine on huikea. Ansio siitä kuuluu myös osaaville urheilutoimittajille. 1936 edellisen vuoden voittaja Johnny A. Kelley ohittaa kilpailua johtaneen Ellison Brownin 21 mailin kohdalla ja taputtaa Ellisonia selkään. Ellison kiivastuu ja saa tästä niin paljon voimaa että lopulta voittaa kisan Kelleyn jäädessä epätoivoisesti viidenneksi. Myöhemmin Boston Globen toimittaja Jerry Nason kirjoittaa Kelleyn sydämen särkyneen tuon mäen päällä siitä nimi Heartbreak hill.
Kelleystä kasvoi myöhemmin Bostonin maratonin legendaarisin hahmo. Hän juoksi Bostonin maratonilla 61 kertaa, pääsi maaliin
58 kertaa, voitti kaksi kertaa (-35, -45), sijoittui toiseksi 7 kertaa ja kärkikymmenikköön 18 kertaa. Runners World nimesi hänet vuonna 2000 "Runner of the Century".
Mikä vapauttava tunne kun vihdoin päihitän Heartbreak-mäen. Mieleeni muistuu urheilumessujen heartbreaker-t-paidat, nyt on tosi
heartbreakermainen olo, juoksijat vihelteleät ja hurrraavat mäen päällä, enää 5 mailia alamäkeä kohti Bostonia. Taivaallinen tunne kun tietää miten helppoa se enää on. Vauhtia on enää vaikea saada kiihtymään, mäet tosiaan söivät voiman ja etenen alamäetkin samaa vauhtia kuin nuo edelliset neljä ylämäkeä. Syke pysyy aisoissa ja ainoastaan viimeisen kahden mailin...