Onpas ollut hellettä meilläpäin ja mulla nuppi oudon tuntuinen kaikista valvotuista öistä (töissä). Tänään ois ollut pitkiksen paikka ja jalatkin sen kestäis, mutta kuumuus ja savuisuus on sitä luokkaa etten viitti ees yrittää, koska vielä yksi yövuoro on eessä. Eilen juoksin 10km ja paluumatkalla horkkamaiset puistatukset muistuttivat että olin juonut liian vähän. Kotona naama oli kirkuvan punainen ja juotuani puski valtava hiki ulos pinnasta. Yöllä vointi oli kohtalainen ja nyt vihdoin sain nukuttua melkein kaheksan tuntia päivällä.

Zumban olen varannut jo ajat sitten ja se on nyt parasta, sillä ulkona kuntoilemista kehotetaan välttämään myrkyllisten ainesten vuoksi, joita on hengitysilmassa. Mikskä tää maailma oikein menee vielä?!

Nukutti ja meinasin missata lähtöni flexi-bar -jumppaan, mutta kiskouduin ajoissa hereille. Fillarilla mennentullen 32km ja tunti, jossa haastetaan syvät lihakset, sekä tasapaino tehokkaasti. Tuli sopivasti rääkkiä myös keskimmäisille pakaralihaksille, jotka varsinkin vasen ovat jumitelleet pitkään. Kotiin palattuani söin ja lähdin vielä juoksemaan palauttavan 8km lenkin. Juoksu tuntui edelleen hyvältä ja sykkeet helteestä huolimatta matalat.

Yhdistelmätreenit on siitä hyviä, että saa tehdä kaikkea mitä haluaa, mutta jää silti aikaa pitää kunnon lepopäiviä välillä. Vattupusikosta kävin keräämässä palauttavat vitamiinit ja illan ohjelmia seuratessa aion tehdä lyhkäset venyttelyt. Illan kuvioihin on vakiintunut leuanveto oviaukkoon kiinnitetyllä tangolla ja mä saan hyvinä päivinä jopa viis vetoa tehtyä.

Onpa ihanaa, kun taivaalle on kerääntynyt pilviverho auringolle. Mun puolestani joutais sataa ja viilentyä jo roimasti. Kasvit kärsii kuivuudesta ja minä kuumasta. Onhan tää ollut poikkeuksellisen hieno kesä, vielä hienompaa, jos ens kesä oiskin viileämpi;)

Ei tää nyt varsinaisesti kaikenkattava lepopäivä ole, kun töihin joutuu yöksi menemään, mutta liikunnan suhteen otan nyt iisisti. Viime viikko oli jo kunnon juoksutreeniviikko mun mittapuulla: kaks reippaampaa kympin lenkkiä, palauttava ja pitkis 21km. Lisäksi pyöräilin 57km ja kävin toiminnallisessa kiertoharjoittelussa, hiukan jumppakuvioita kehittelin kotosalla. Hellekelit tuntuu jatkuvan aina vaan, onneksi yöllä sentään jo viilenee ja kenties minäkin alan sopeutua kuumassa hommailuun.

Arthryl-kuuri tuntuu toimivan mulla ja moninaiset vaivat on alkaneet helpottaa. Jalkojen hermotus tuntuu paranevan ja voimaa alkaa löytyä. Painokin on tippunut pari kiloo helteiden myötä, eikä varmaan ole nivelille pahaksi sekään.

Finlandiaan on vielä aikaa ilmoittautua halvemmalla elokuun loppupuolelle asti, joten katselen vielä miten tämä onni kestää.

Uudet työkuviot on alkaneet näyttää lupaavilta ja olen ottamassa uusia haasteita vastaan, joten kunnossa on pysyttävä. Ehkä nämä ongelmat ja niiden ratkaiseminen omakohtaisesti auttavat ymmärtämään paremmin tulevia asiakkaita. Liikunta eri muodoissa on aina vaan yhtä mukavaa, joten monipuolisuutta riittää.

Toivo elää meikäläisessä näköjään sitkeästi;)

Kova jaakobinpaini on tullut käytyä omien toiveiden ja mahdollisuuksien ristiriitaisuuksista johtuen. Mikkelin mara meni sivu suun ja polvea hoidin ibumax 600mgx3 kahden viikon kuurilla ja aloin glucosamin-kuurin (eli arthryliä).

Kahden viikon juoksutauolla harrastin lähinnä pyöräilyä ja bodybalancea sekä uintia järvessä. Sopi hyvin hellekeleihin. Juoksun aloitin hyvin varovasti puoli kilsaa juoksua ja kävelyä ja siitä lisäten. Edellisviikolla juoksin 10km yht. ja viime viikolla 37km. Eilen hullaannuin kokeilemaan zumbaa illalla pitkiksen jälkeen. Vielä ei ainakaan tunnu kummempaa.

Työtä teen 6viikkoo ja sitten jatkuu vuorotteluvapaa ja opiskelut. Keskimmäinenkin muuttaa pois syyskuussa ja vain kuopus asuu enää luonamme. Mulla on aikaa omiin kotkotuksiini...jumppatouhuja luvassa syksyksi ihan riittävästi. Juoksen maratonit jos pystyn, mutta niistä en ota nyt mitään paineita.

Aamulenkin yritys osoitti mulle mitä pitää tehdä: maratonin juoksemisesta on nyt luovuttava. Tilasin lääkärille ajan ja otan asiakseni parantaa itseni, kun aika ei näköjään sitä tee.

Aikamoisen painin kävin kotia kohti pyöräillessäni (mikä ei muuten koske, joten fillari ja muut korvaavat mulla sentään on). Mulla on tarvetta vielä toimiville jaloille, joten säästelen niitä ja ellei juoksua voi jatkaa, liikun muuten. Katkeran pettynyt oon toisaalta ja toisaalta kaiken arpomisen jälkeen helpottunut, kun päätös on tässä. Kohta uimaan, hellettä helpottamaan.

Blogin pitämisestä poistun takavasemmalle ja kiitän kaikkia blogikavereita viihtyisästä seurasta. Juoskaa kovaa ja murskatkaa enkkoja! Moi!