Elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1988 jätin punaiseen Marlboro askiin pari tupakkaa jäljelle ja lähdin lenkille. Ovat siellä vieläkin. Tupakka maistuu muuten erittäin pahalle, mutta haisee kauhean hyvälle. Piippu vielä paremmalle.
Muistan kuinka sydämen pysäyttävä tunne oli kun jaksoi juosta Lapuan Honkimäen silloisen pururadan 2,5 km kaksi kertaa ympäri pysähtymättä. Päivää en sentään muista. Ensimmäinen kisani oli kuitenkin Lapuan Uudenvuodenjuoksu samana vuonna. Aikaa 5 km matkaan kului 36 minuuttia ja muistan ihmetelleeni kuinka mut ohitti loppusuoralla naisihminen, jolla oli jopa huulipunat vielä ihan ojennuksessa! Itse olin aivan läpimärkä ja punainen. Ja mielestäni olin juossut aivan käsittämättömän kovaa vauhtia.
Sittemmin on palkintoja kerääntynyt tuohon tässä elämän taivalluksessa tänne Helsinkiin mukana kulkeneeseen vitriinikaappiin monta kymmentä ja jokainen on ansaittu verenmaku suussa hiellä ja jotkut jopa kyyneleillä!
Ja tämä taivallus ja keräily jatkuu vielä...
Muistan kuinka sydämen pysäyttävä tunne oli kun jaksoi juosta Lapuan Honkimäen silloisen pururadan 2,5 km kaksi kertaa ympäri pysähtymättä. Päivää en sentään muista. Ensimmäinen kisani oli kuitenkin Lapuan Uudenvuodenjuoksu samana vuonna. Aikaa 5 km matkaan kului 36 minuuttia ja muistan ihmetelleeni kuinka mut ohitti loppusuoralla naisihminen, jolla oli jopa huulipunat vielä ihan ojennuksessa! Itse olin aivan läpimärkä ja punainen. Ja mielestäni olin juossut aivan käsittämättömän kovaa vauhtia.
Sittemmin on palkintoja kerääntynyt tuohon tässä elämän taivalluksessa tänne Helsinkiin mukana kulkeneeseen vitriinikaappiin monta kymmentä ja jokainen on ansaittu verenmaku suussa hiellä ja jotkut jopa kyyneleillä!
Ja tämä taivallus ja keräily jatkuu vielä...
|
|||
|
Kategoria: Yleinen
views 132
Vastauksia 3
|


